Tämän kevään tyyli


Jatketaanpa vielä näillä tyylijutuilla. Osittain siksi, että tällä hetkellä täällä päässä on niin kauhea kiire, että esimerkiksi koti ei ole oikein kuvauskunnossa. Osittain siksi, että sain taas tilaisuuden koota teille omia suosikkejani Espritin verkkokaupan valikoimista. Kuten marraskuussa töihin paluun lähetessä taisin mainitakin, niin tällä alalla ja tässä työskentelymuodossa työpäivät vaihtelevat alle parituntisista niihin lähes 10-tuntisiin. Nyt ollaan aika lähellä tuota viimeksi mainittua, joten kiirettä pitää. Kotiin ja mökkiin voi panostaa toivon mukaan paremmin sitten parin viikon päästä, jos vaikka meno taas tämän projektin jälkeen hieman rauhoittuisi.

Mutta sitten takaisin itse asiaan. Varsinaisen kevättyylin toteuttaminen on siirtynyt päivä päivältä myöhäisemmäksi pakkasaamujen ja raekuurojen myötä, mutta jokohan vapun jälkeen rupeaisi kirkastumaan. Täällä ainakin ollaan valmiina. Kevätgarderobini muodostaa niin passelin kokonaisuuden (varsinkin viimeisimpien täydennysten jälkeen), että näillä eväillä on hyvää jatkaa sinne kesähelteisiin saakka (huomatkaa toiveikkuus). Tähän Espritin verkkokaupasta koottuun kollaasiin valitsin oman kevättyylini kulmakivien kaksoisolentoja tai melkein kaksoisolentoja. Seuraava kuukausi tullee (ilmojen niin salliessa) nimittäin tallusteltua juurikin nahkatakissa, lenkkareissa tai kevyemmissä nilkkureissa, midihameessa ja farkuissa. Yksinkertaisissa vaatteissa, joita voi helposti maustaa vaikkapa kukkaprintillä, koruilla ja muilla omaan makuun sopivilla yksityiskohdilla. Odotan myös innolla sellaisia kelejä, että voin käyttää valkoista pitsimekkoani nahkatakin kanssa (sopii muuten myös yhdistettäväksi neuleeseen tai vaikka farkkujen kanssa) ja pilottitakkia päällystakkina (siihen taitaakin tosin olla vähän enemmän matkaa).

Näiden kollaasien väsääminen saattaa välillä aiheuttaa lieveilmiöitä erilaisten vaateihastusten muodossa, ja juuri nyt haaveilenkin ihan tosissani noista boyfriend-mallisista farkuista. Ne vanhat todella kulutetut (kuvamateriaalia löytyy mm. täältä) nimittäin myin alkuvuodesta kirpputorilla. Eipä ole muuten mikään vaatteeni ikinä saanut osakseen niin paljon huomiota ja kommentteja kuin nuo risaiset farkkuni. Jopa päiväkotikaverit olivat kyselleet esikoiselta "miksi sun äidillä on rikkinäiset housut". Niin ja ei tuo raidallinen (ja taskullinen) midimekkokaan muuten ole hassumpi.



Kevätuutuuksia


Monen shoppailuvapaan kuukauden jälkeen hairahduin maalis-huhtikuun vaihteessa tekemään muutamia keväisiä hankintoja vaatekaappiini. Golan vaaleanpunaisia lenkkareita* etsiskelin jo Lontoosta niin kuumeisesti, että tulokseton etsiminen sai meikäläisen hetkeksi harmistumaan (kun matkustaa ilman kiukuttelevia lapsia, niin voi välillä itse heittäytyä sellaiseksi), mistä syystä Anssi risti tossut (hieman liioitellen tosin) "itkukengiksi". Eipä siinä auttanut sitten muu kuin illemmalla hotellihuoneessa näpytellä tilaus Asosille, ja tennarit saapuivat kotiin viikko meitä matkalaisia myöhemmin.

Myös kuvien culottesit ovat kevätgarderobin uusi tulokas. Näitä taisin harkita jo viime kesänä, mutta nyt kyseinen housumalli kolahtaa siinä määrin, että sellaiset oli saatava. Pöksyjen yhdisteltävyys erilaisiin asuihin on sekin huippuluokkaa. Seikka, johon nykyään yritän kiinnittää erityistä huomiota uusia vaatteita ostaessani.

Culottes-housut Lindex / neule omatekemä / takki Ellos / huivi Pieces / pipo H&M / tennarit Gola (Asos*) / laukku Boden

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Lukupäiväkirja: maaliskuu


Maaliskuun kirjaksi valikoitui sattumalta Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron. Näin kirjan kirjastossa juuri palautettujen hyllyssä ja päätin lainata sen. Kirja oli kiinnostava ei pelkästään "fantasiana kuolemanjälkeisistä sekunneista" (kuten kirjan kannessa jo lukee), vaan myös keskenään kovin erilaisten henkilöhahmojensa ja heidän kohtaloidensa vuoksi.  Kuolemaa ja sitä, mitä tapahtui sitä ennen ja sen jälkeen kuvataan arkisesti, kaunistelematta, ajoittain hengästyttävän tarkkoja yksityiskohtia ja erilaisia faktoja säästelemättä.

Mökillä huhtikuussa


Käväisin mökillä alkuviikosta paiskimassa parisen tuntia kevättöitä. Kovin on vielä palstamme ruskeasävyinen. Jos tässä kotimme lähellä Toukolassa pihoissa kasvaa jo jos jonkinmoisia kevätkukkia, niin mökillä ne vielä loistavat poissaolollaan.

Mutta kohta. Kohta kevät vyöryy mökillekin sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Tämä hetki on vähän niin kuin tyyntä vihreän myrskyn edellä. Ja sama koskee myös niitä kevättöitä, nekin alkavat kohta koko voimallaan. Aloitinkin maanantaina jo yhdellä varsin tärkeällä hommalla. Nimittäin vadelmapensaiden keväthuollolla, josta voi lukea lisää kevätauringon jälleen henkiin herättämästä mökkiblogista

Tyttöjen päivä ja virpomisvalmisteluja


Miehellä ja kuopuksella on tänään omia menoja, joten me perheen naisväki olemme viettäneet aikaa kolmistaan. Aamupäivällä teimme tutkimusretken lähiseudun metsikköihin etsiäksemme vanhojen rakennusten perustuksia. Varsin jännittävä raunioretki, josta etenkin 5-vuotias innostui kovin.

Nyt iltapäivällä pistimme pystyyn vitsapajan, sillä koittaahan huomenna jo se hartaasti odotettu palmusunnuntai. Kunnianhimoinen suunnitelmamme on pukea pikkuvelikin noidaksi. Illalla vielä ruokalistalla kaikkien kolmen lempparipizzaa, täytteenä vuohenjuustoa, tomaattia ja rucolaa. Yllättäen tyttäretkin tykkäävät.

Kello


Olemme asuneet tässä nykyisessä kodissamme kohta viisi vuotta, ja koko tuon ajan täältä on puuttunut eräs varsin tärkeä elementti. Ainakin mikäli mummiani on uskominen. Nimittäin seinäkello. Kyseisestä puutteesta on huomauteltu vuosien saatossa useampaan otteeseen, ja jos rehellisiä ollaan, niin ei ainoastaan mummini toimesta. Ja onhan se välillä itsellekin ollut hankalaa, kun ainoa yleiskello kotona on mikroaaltouunin kymmenen minuuttia edistävä digitaalinen näyttö.

No mutta nyt. Kulkeuduin Lontoossa aika sympaattiseen vaate- ja sisustuskauppaan, jossa kuvissa esiintyvä kello (sekä sen mintunvihreä kaveri) osuivat silmiini. Kumpikin kuin meille tehtyjä! Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti (kaiken järjen vastaisesti ehkäpä) tämä tummanharmaa yksilö myrkynvihreillä viisareilla. Viiden vuoden seinäkellottomuus on siis vihdoinkin päättynyt. Nyt odotellaankin, että meneekö vielä toinen mokoma ennen kuin tämä pääsee seinälle asti.


Yksi asu Lontoosta


Päädyin siis sittenkin ottamaan matkalle nahkatakin mukaan. Ensimmäisenä päivänä kadutti, seuraavana ei ja sunnuntaina oli suorastaan kuuma. Ja ainakin tämän midimittaisen hameen kanssa nahkatakki muodosti paljon kivemman kokonaisuuden kuin villakangastakin kanssa. Ja kun koluaa koko päivän kaupungilla, niin ulkovaatteethan ovat varsin merkittävä osa asukokonaisuutta. Muutenkin matkavaatevalinnat osuivat nappiin. Kerrankin mitään ei ollut liikaa mutta mitään ei jäänyt myöskään puuttumaan (ja pakkailupostaushan löytyy siis täältä).

Tuon huivin pelastin muuten ennen lähtöä kirppiskassista. Selkeästi olin konmarinoinut vaatekaappiini ohuen, mutta silti lämpimän huivin kokoisen aukon. Onneksi virhe oli tällä kertaa helppo mitätöidä.

Uskomatonta, että näistä Hyde Parkissa otetuista kuvista on vasta viikko! Paluumme jälkeen arki tempaisi mukaansa niin voimalla, että lomastamme tuntuu olevan jo paljon enemmän aikaa.

Neule Selected Femme / hame H&M / nahkatakki New Look / reppu Zara / lenkkarit Nike / aurinkolasit Pieces / huivi Becksöndergaard