by Sanna M.
Kello
Olemme asuneet tässä nykyisessä kodissamme kohta viisi vuotta, ja koko tuon ajan täältä on puuttunut eräs varsin tärkeä elementti. Ainakin mikäli mummiani on uskominen. Nimittäin seinäkello. Kyseisestä puutteesta on huomauteltu vuosien saatossa useampaan otteeseen, ja jos rehellisiä ollaan, niin ei ainoastaan mummini toimesta. Ja onhan se välillä itsellekin ollut hankalaa, kun ainoa yleiskello kotona on mikroaaltouunin kymmenen minuuttia edistävä digitaalinen näyttö.
No mutta nyt. Kulkeuduin Lontoossa aika sympaattiseen vaate- ja sisustuskauppaan, jossa kuvissa esiintyvä kello (sekä sen mintunvihreä kaveri) osuivat silmiini. Kumpikin kuin meille tehtyjä! Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti (kaiken järjen vastaisesti ehkäpä) tämä tummanharmaa yksilö myrkynvihreillä viisareilla. Viiden vuoden seinäkellottomuus on siis vihdoinkin päättynyt. Nyt odotellaankin, että meneekö vielä toinen mokoma ennen kuin tämä pääsee seinälle asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogia kirjoittaa Sanna, hetken vielä kolmekymppinen neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä, puuskittainen sisustaja ja aloitteleva siirtolapuutarhuri. Blogissa tarjolla pastellisia kotijuttuja, päivän asuja, neulomisprojekteja, mökkielämää sekä aika paljon kaikkea muutakin.
Instagramissa:
@kotisaarensanna
@kotisaarenkesakeidas
Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani! Kiitos!
Archive
-
►
2022
(1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2021
(15)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2020
(6)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2019
(45)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2018
(69)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (7)
- ► tammikuuta (7)
-
▼
2017
(83)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
- ▼ huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2016
(98)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2015
(134)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2014
(135)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (14)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2013
(185)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (21)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (19)
- ► helmikuuta (19)
- ► tammikuuta (23)
-
►
2012
(233)
- ► joulukuuta (22)
- ► marraskuuta (22)
- ► heinäkuuta (25)
- ► toukokuuta (25)
- ► huhtikuuta (22)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (13)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2011
(1)
- ► joulukuuta (1)
Meillä oli vanhassa asunnossa seinäkello sekä uunissa kello. Varsinkin ruokaa laittaessa uunin kello oli se "tärkein". Sitte muutettiin, seinäkello muutti mukana ja pääsi seinälle. Mutta uuden asunnon uunissa ei ollutkaan kelloa, ja se sotki yllättävän paljon vanhoja tottumuksia. Jos keitteli makaroonia / perunoita / kananmunia tai paisto uunissa jotain, niin oli jotenkin tosi vaikea katella siitä seinäkellosta aikaa. Seinäkellosta on tottunut katsomaan suurinpiirtein ajan. :) Mut sitten hommattiin uusi liesi ja yksi valinta kriteeri oli, että uunissa on kello. :) Ruuan laitto helpottu kummasti taas.
VastaaPoistaMeilläkin tuota mikron digitaalista kelloa (ja myös aika paljon kännykän ajastinta) käytetään kokkailuun, silloin kun se ei niin haittaa vaikka se edistääkin. Mutta just sellaiseen yleiskäyttöön ("mitäköhän se kello on? Joko pitää lähteä?") tuo seinäkello on päässyt kyllä heti saavuttuaan.
Poista