Kyllä ovat ajat ja oma asenne muuttuneet. Kun viime kesänä mökille tuli lähdettyä harmillisen usein todella vastentahtoisesti, niin nyt tilanne on ihan toinen. Tyttöjen eskari- ja päiväkotipäivinä suuntaamme nuorimmaisen kanssa mökille harva se päivä ja muutenkin tuntuu siltä, että mökille tekisi mieli koko ajan. Lisäkannustimena tietenkin remontin edistyminen, jota on hurjan kiva seurata. Mutta lisäksi tänä vuonna puutarhatyöt ovat sujuneet kuin tanssi. Suorastaan nautin perennapenkkien siivoamisesta ja tänään tyhjensin jopa kompostin.
Vaikka sisätyöt ovat jo varsin hyvällä mallilla, niin mökin patio rakennetaan viimeiseksi, ja siitä syystä monet juuri patiolle ja sen ympäristöön kaavaillut kukat ja kasvit asustavat vielä toistaiseksi kotiparvekkeella. Täällä ne ovatkin minun ja ennen kaikkea kolmen apupuutarhurin hellässä huomassa. Apupuutarhureista selkeästi innokkain on tuo nuorin, joka äidiltä opitun mallin mukaisesti kastelee mielellään kukkia (tyhjällä) kastelukannulla ja lisäksi asiantuntevasti kokeilee, onko multa kosteaa. Muutenkin tuo pieni veijari (ihan kohta jo 1 vuoden ja 4 kuukautta!) matkii tällä hetkellä kovasti isompiensa tekemisiä ja seuraa perheen rutiineita. Onko mitään hellyttävämpää kuin nälkäinen pieni poika, joka tulee ruokalapun kanssa ilmoittamaan, että nyt lappu kaulaan ja ruokaa pöytään. Tai kun tyyppi ensin kikattaa hervottomasti äidin suihkiessa pienille käsivarsille ja jaloille aurinkorasvaa, ja kun rasvat on levitetty, tekee saman vielä keskittyneesti itsekin jo kiinni olevan putelin kanssa.
