Talven parhaat kengät


Olen syksystä asti harkinnut paremmin vaatehankintojani ja pohtinut, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä kannattaa hankkia. Tämän seurauksena olen huomannut ainakin sen, että kun heräteostokset ovat jääneet vähemmälle, rahaa on jäänyt paremmin säästöön sellaisia oikeasti tarpeellisia hankintoja ja investointeja varten.

Yksi jo pitkään roikkunut hankinta ovat kunnolliset talvikengät. En tiedä kuinka monta talvea olen kärvistellyt kengissä, jotka vuotavat kuin seula loskasäässä, ovat jäätävän kylmät paukkupakkasilla ja haastavat tasapainoa liukkaalla kelillä. Lasten kanssa ulkoillessa olen käyttänyt aikoinaan vaellusriparille (!) hankittuja vaelluskenkiäni, mutta ne eivät ulkonäkönsä puolesta oikein sovellu käytettäväksi lähistön ulkoilumaastoja laajemmalti.

Nyt kuitenkin päätin, että kunnolliset talvikengät, jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä, ovat se tämän talven tärkein hankinta. Kriteerinä oli ajaton malli, musta väri ja vedenpitävyys. Investoinnin kun on tarkoitus olla mahdollisimman pitkäikäinen ja monikäyttöinen.

Nämä Gore-Tex-maiharit löytyivät suomalaisen Pomarin valikoimista, ja tilasin ne tovin pähkäiltyäni joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Näin jälkikäteen sanottuna tuo pähkäily oli kyllä ihan turhaa, sillä kengät ovat palvelleet jo nyt uskollisesti säässä kuin säässä ja lisäksi istuneet talvityyliini täydellisesti.

 kengät Pomar // takki Mint&Berry // neule Selected // farkut Lee // huivi ja pipo omatekemät

Perjantain pieni piristys


Sairastupa pysyy vieläkin sitkeästi pystyssä, ja uusiksi menivät siis suunnitelmat eilisistä treffeistä, koko perheen kylpylähotellivisiitistä ja todennäköisesti huomisesta jääkarusellifestivaalistakin. Tytär heräsi tähän päivään kuitenkin aavistuksen pirteämpänä ja päätin, että perjantai se on (sairas)lomaviikon perjantaikin. Puin päälle jotain asiallisempaa kuin nuhjuiset kotivaatteet, meikkasin ja hain kauppareissulla kukkia piristykseksi. Heti tuntuu paremmalta, onneksi myös pienestä potilaastakin.

On tähän viikkoon mahtunut kivojakin juttuja. Sain tammikuussa tilaisuuden kokeilla, millaista olisi olla sisustustoimittaja, ja valokuvasin ja kirjoitin jutun kodistamme ja tästä blogista Parhaat kotiblogit -lehteen. Viikon puolivälissä tuo lehden uusin numero sitten ilmestyi, ja koko perheen voimin ihmettelimme tuttuja nurkkia (ja naamaa) lehden sivuilla. Varsin hauska kokemus ja olipa jännä nähdä oma artikkeli ja koti painetussa muodossa!

Tulppaaneita ja talvilomakuulumisia


Voi että, nyt kyllä aurinkoiset pakkaskelit hellivät hiihtolomalaisia pääkaupunkiseudullakin<3 Meillä tosin hiihtoloma on mennyt osin visusti sisätiloissa, siitä pitävät huolen meikäläisen työt sekä epämääräinen kuume-/vatsatauti, josta osa meistä parhaillaan kärsii. Onneksi aurinko paistaa ihanasti tänne sisällekin ja loppuviikoksi olisikin suunnitteilla muunkinlaista hiihtolomaohjelmaa, kunhan näistä taudeista selvitään.

Lempivuodenaikani on aina ollut kesä, mutta kyllä kevätkin on aika ihanaa aikaa. Onhan usein matkoissa ja muissakin kivoissa jutuissa usein melkein parasta se odottaminen. Kutkuttava tunne, että jotain kivaa on pian tapahtumassa. Kevättalvi ja kevät ovat oikeastaan koko ajan tällaisia. Jatkuvasti lisääntyviä merkkejä, jotka kertovat lähestyvästä keväästä ja kesästä. Juuri nyt niitä merkkejä ovat aurinko, vielä neljän jälkeenkin valoisa päivä ja tulppaanit.


Kahden vaiheilla


Havahduin jokin aika sitten siihen, että kovin harvoin kuvaan asukuvia, joissa näkyisi tekemiäni neuleita. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö niitä ahkerasti käyttäisi, jostain syystä ne yllättävän harvoin ikuistuvat kameraan. Tässä olisi kuitenkin ennen joulua valmistunut Alba-neule. Tänään yhdistettynä culottes-housuihin ja aurinkoisen ilman inspiroimana ensimmäistä kertaa tänä vuonna lenkkareihin.

Toisaalta olen iloinen, että talvi tuli tänne Helsinkiinkin kunnolla ja pidemmäksi aikaa ihan muuta luvanneen alkutalven jälkeen, mutta toisaalta sitä jo kovasti odottaa niitä kevään merkkejäkin. Tennarikelejä, kuivia katuja ja nahkatakkikautta.

Neule omatekemä / culottesit Lindex / lenkkarit Nike (Air Pegasus 83) / korvakorut Berliinistä

Minikokoiset kinkkupiiraat


Suloista ystävänpäivän iltaa teille! Kävimme tänään tapaamassa erästä hurmaavaa pientä tyyppiä ja leivoin viemisiksi Quiche Lorraine -tyyppisiä minikokoisia kinkkupiiraita. Tässä vielä samalla tästä piirasreseptistä mukailtu resepti tännekin:

Pienet kinkkupiiraat (12 - 14 kpl)

Pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
300 g saunapalvikinkkua
2 dl ruokakermaa
1,5 dl ranskankermaa
3 kananmunaa
150 g emmentaljuustoa raastettuna
0,5 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta silputtua timjamia

Nypi aavistuksen pehmennyt voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Tee taikinasta tanko ja leikkaa se 12 - 14 yhtä suureen osaan. Pyörittele paloista pallot ja painele ne muffinssivuokien pohjalle ja reunoille. Laita vuoat puoleksi tunniksi jääkaappiin ja esipaista niitä sitten 5 - 10 minuuttia uunin alatasolla 200 asteessa.

Pilko kinkku ja ripottele se vuokiin. Vatkaa muut täyteainekset keskenään ja lusikoi täyte kinkkupalojen päälle. Paista muffinsseja uunin alatasolla n. 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on ruskistunut.

Se aika vuodesta


Olen yllättänyt itseni suhtautumalla tänä vuonna varsin rauhallisesti merkkeihin, jotka kinosten keskelläkin kertovat tulevasta: piteneviin päiviin, ensimmäisiin lintujen liverryksiin ja sosiaalisessa mediassa hiljaksiin lisääntyviin kesäkuviin. Viime vuonnahan sekosin täysin jo tammikuun alussa, ja tässä vaiheessa taimihyllykin taisi jo olla ripustettuna olohuoneen ikkunalle.

Toistaiseksi en ole kuitenkaan hankkinut vielä ollenkaan siemeniä niiden kylvöaikeista puhumattakaan, vaikka siemenluetteloita on tullut lueskeltua, ja suunnitelmat omaan puutarhaan on toki jo aloitettu ainakin ajatustasolla (kuvausrekvisiittana käyttämäni piirretyt suunnitelmat ovat nekin viime keväältä).

Jemmassa odottelee muutamia itse keräämiäni siemeniä, joiden itävyyttä on tarkoitus kokeilla. Lisäksi hankintalistalla on muutamia perennojen ja yksivuotisten kukkien siemeniä, jotka vaativat esikasvatusta. Viime vuonnahan haalin siemeniä aika lailla, ja liekö aloittelijan tuuria, mutta ainakin osa idätyksistäni selvisi kukintaan asti (kuvissa kiiltomalva ja tuoksuherne) ajoittaisista kasvukivuista huolimatta. Suosikkini salkoruusutkin olivat syyskesällä varsin komeita taimia. Jännä nähdä, miten talvi on niitä kohdellut ja kukkivatko ne tänä vuonna. Olen myös tosi ihastunut laventeliin, joten siinä taitaakin olla uusi kokeiluni täksi vuodeksi.


Synttärivieras ja avarampi makuuhuone


Mitä ihmettä, taas viikonloppu! Tämä postaus on roikkunut jo melkein viikon kutakuinkin valmiina luonnoksissa, mutta iltaisinkin on ollut liian kiire (neuloa ja lukea lähinnä), että sen viimeinen silaus ja julkaisu on koko ajan siirtynyt. Nyt kuitenkin painan sitä julkaise-nappia ennen kuin sammutan koneen tältä päivältä.

Kuopus siirtyi reilu viikko sitten nukkumaan "ison pojan sänkyyn" (nuo kolme sanaa lausutaan topakalla ylpeydellä), joka sijaitsee siskojen luona lastenhuoneessa. Me vanhemmat siis saimme lähes kolmen vuoden jälkeen makuuhuoneen taas pelkästään itsellemme. Samalla yhdelle seinälle vapautui myös tilaa, kun pinnasänky purettiin pois, ja muutenkin varsin kivan kokoinen makkari avartui entisestään.

Kuten lauantaina mainitsinkin, niin keskimmäinen suuntasi eskarikaverinsa syntymäpäiville. Kuvailin yläkerrassa makuuhuoneen uutta ilmettä ja samalla synttäreille valmistautuvaa tytärtä sekä tämän piirtämää korttia, jonka sydänilmapallo on tästä äidistä söpöyden huippu. 

Kuvissa vilahtava puinen lehtiteline on ystäväni Hanna Särökaaren ja Elina Ulvion yhdessä suunnittelema Woodi-halkoteline, joka oli meillä muutaman viikon kuvauslainassa parin muun ihanan jutun kera.