Vuosi 2016

Tänään on vuoden 2016 viimeinen päivä ja aika hieman koota yhteen blogivuoden postauksia. Päätin tällä kertaa käydä niitä läpi aihealueittain niiden kategorioiden mukaan, jotka löytyvät tuosta ylävalikosta.


Aloitetaanpa ensin kodista. Oma sisustusintoni ajoittuu yleensä juuri vuodenvaihteen tienoille, ja niin alkuvuodesta tulikin hempevöitettyä tyttöjen huonetta sekä tehtyä pari peilikokeiluakin (täällä ja täällä). Tämän jälkeen koti saikin olla pitkään melko muuttumattomana pieniä juttuja lukuun ottamatta (kuten sinisen hiipiminen sisustukseen), kunnes syksyllä innostuimme vaihtamaan olohuoneen järjestystä ja hankin samaan syssyyn muutamia uusia printtejä olkkarin seinälle. Vuoden lopulla iskikin sitten konmari-innostus ja sen vaikutukset tulevat jatkumaan vielä ensi vuoden puolellekin. Konmarinoinnin lisäksi alkuvuodesta olisi tarkoitus uudistaa työhuonetta ja olohuoneeseenkin on mahdollisesti tiedossa vielä pari uutta muutosta.


Seuraavana onkin vuorossa tyyli, joka on vuoden varrella muuttunut jonkin verran simppelimpään suuntaan. Kesällä tuskailin ensin kadonneen kesätyylin kanssa, kunnes koin ahaa-elämyksen. Konmarinointi ulottui myös vaatekaappiin, josta lähtikin vaatetta pois aika tavalla.


Vuonna 2016 kuopus täytti vuoden, esikoinen aloitti koulun ja keskimmäisestäkin tuli jo viskari. Lapset ja perhe -tunnisteella kirjoittelin teille kuopukselle sopivista kirppislöydöistä (täällä ja täällä), kevätlahjoista tyttöjen päiväkodin aikuisille sekä esikoisen 7-vuotissynttäreistä flamingoteemalla. Heinäkuussa matkustimme koko perhe Kööpenhaminaan (lapsiperheen Köpisvinkit löytyvät täältä) ja lokakuussa vielä isommalla porukalla Roomaan, sekä maalle että kaupunkiin.


Käsitöitä tämä kiireinen kotiäiti kerkesi tehdä tänä vuonna melko vähän. Toki Muita ihania -talvisukat oli ehdottomasti neulottava. Pipojen ja sukkien lisäksi loppuvuodesta valmistui myös unelmaneuleprojektini.


Ruoka ja leivonta -postauksia en tänä vuonna kirjoitellut kuin muutaman. Kuopuksen 1-vuotissynttäreille leivoin gluteenittoman ja kananmunattoman smoothiejuustokakun ja loppukesän mökkivieraille moneksi muuntuvan piirakan.


Keväällä tein myös tärkeän päätöksen ja peruin talven aikana kypsyttelemäni siirtolapuutarhamökkini myyntisuunnitelmat. Keskikesällä mökki oli remontoitu kuin uudeksi, ja omassa puutarhassa vietetyt päivät tekivät selväksi, että sydäntään kannatti kuunnella. Samalla mökkipostaukset siirtyivät isompaan rooliin täällä blogissakin.

Sellainen blogivuosi siis tämä 2016. Katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Tällä hetkellä luonnollisesti päällimmäisenä mielessä kuopuksen tarhauran aloitus ja oma paluuni sorvin ääreen. Toivon, että ehtisin kirjoitella blogiin myös uudenlaisessa arjessamme. Nyt on myös hyvä tilaisuus esittää postaustoiveita, jos teillä sellaisia on mielessä. Nämä yllä luetellut kuusi aihealuetta ovat varmasti mukana myös jatkossakin.

Ja hei! Tiedättekö, että blogini täyttää tänään peräti viisi vuotta. Paljon on tapahtunut noiden vuosien aikana ja edelleen olen onnellinen, että silloin aikoinani tämän tärkeäksi ja rakkaaksi muodostuneen harrastuksen aloitin<3 Lämmin kiitos teille lukijoilleni, että täällä säännöllisesti vierailette ja oikein ihanaa alkavaa vuotta 2017!

Välipäivien asu ja pieni alevinkki


Tämä asuyhdistelmä on ollut päällä jo useampaan otteeseen, ja viimein eilen miehen viimeisenä joululomapäivänä sen kuvaaminenkin onnistui. Haalean vaaleanpunainen neule on löytö viime vuoden alennusmyynneistä ja ällistyttävän monikäyttöinen, vaikka vaatekaapista löytyy (edelleen, vielä konmarinoinnin jälkeenkin) toinen lähes samanlainen vaaleanpunainen neule.

Oma alevinkkini parhaillaan jyllääviin alennusmyynteihin onkin, että kannattaa katsastaa kauppojen neuletarjonta. Laadukkaista materiaaleista valmistettuja neuleita voi nimittäin saada tässä vaiheessa aika tuntuvilla aleilla ja käyttöäkin niille epäilemättä on heti vuodenvaihteen jälkeen, jos pakkaset kiristyvät niin kuin on luvattu.

Neule Selected / hame H&M / nilkkurit Vagabond / villasukkikset Lindex / pipo omatekemä

Joulukuusi


Tapaninpäivän toivotukset kotisohvalta! Kuopus tunkee tuossa vieressä jalkojaan läppärin näppäimistön päälle ja tytöt leikkivät keittiönpöydän ääressä uusilla legoillaan. Meillä on vietetty tänään hartaudella tämä joulun ainoaa löhöilypäivää.

Tuntuu, että olemme viettäneet joulua kahden päivän sijasta jo pari viikkoa. Joulujuhlia, ystävien ja sukulaisten treffailua, jouluaskarteluja ja muita kivoja menoja on mahtunut menneisiin viikkoihin niin paljon, että varsinainen joulu tuli ja meni kuin varkain.

Näissä kuvissa komeilee meidän kuusi, jonka mies ja lapset hakivat Hakaniemen torilta saakka, kun lähempää ei löytynyt tarpeeksi edullista (Anssilla on nimittäin periaate, että joulukuusi ei saa maksaa yli kahtakymppiä). Etsiminen kannatti, sillä kuusi on sympaattinen ja juuri sopivan kokoinen meille. Lisäksi sain kerrankin ylipuhuttua koristelusta vastanneet tyttäret mukaan muun kodin väreihin sopivaan väriteemaan.

Mökkimuki


Sain viime kesänä ystävältä mökkituparilahjaksi Marimekon Siirtolapuutarha-mukin ja lautasen. Kun mökki syksyllä laitettiin talviteloille, toin kaikki arvoesineet ja tärkeimmät astiat kotiin talvehtimaan, murtovarkaista kun ei koskaan tiedä. Näin joulukuun pakkasilla mökkimuki (ja pakastimesta iltapalaksi sulatettavat vadelmat) muistuttaa kesästä, vaikka siitä hörppisi kardemummakahvia piparkakkujen kyytipoikana.

Onpa jotenkin niin jännä, että asia, joka kesäkaudella on jokapäiväinen osa elämää, elää talvikuukausien ajan lähinnä vain muistoissa ja mietteissä. Tarkastuskäynti mökille kyllä houkuttaisi kovasti, mutta tällä viikolla aika taitaa mennä lasten joulujuhliin sekä muihin jouluisiin puuhiin.


Pientä hemmottelua ja joululahjatoiveita


Olen lähiaikoina karkottanut kaamosalakuloa mm. pienellä hemmottelulla. Tässä tehtävässä ovat palvelleet oivasti Joikin suklaanaamiojauhe ja & Other Storiesin yöksi jätettävä kosteuttava naamio (voiko helpompaa naamiota ollakaan!). Muistoja kesälomamatkoilta kumpikin (Tallinnasta ja Kööpenhaminasta), mikä tietenkin vielä entisestään lämmittää mieltä. Ja sopivat muuten ainakin tälle herkälle ja helposti ärsyyntyvälle hipiälle.

Tällä hetkellä myös oma joululahjatoivelistani on varsin kosmetiikkavoittoinen. Kovasti tekisi mieleni kokeilla ainakin seuraavia luonnonkosmetiikan tuotteita:

- naamioksi Flow kosmetiikan Hilla & Minttu kasvonaamiojauhe
 - päivävoiteeksi Estelle & Thildin BioCalm Soothing Moisture Day Cream
- deodorantiksi Mádaran Bio Active Deodorant
- kuorinnaksi Mádaran Exfoliating Oil-to-milk scrub
- jokapaikanöljyksi Flow kosmetiikan arganöljy 
- erityishoidoksi Estelle & Thildin BioCalm Anti-Redness Rescue Serum

Sen verran on noita lähipiirin tonttuja tullut konsultoitua, että ainakin nuo Estelle & Thildin tuotteet ovat jo päätymässä lahjasäkkiin minulle osoitettuina;-)


Lisää konmari-kuulumisia


Konmarinointi jatkuu ja vaatteiden läpikäynnin jälkeen kyytiä ovat saaneet kirjat, joista antikvariaattiin ja kierrätyskeskukseen lähti useampi kassillinen. Alkuviikosta kävin myös papereiden kimppuun. Tehtävä, joka tuntui jo etukäteen kovin raskaalta ja sitä se kyllä olikin. 23 kansiota ja lehtikoteloa täynnä paperia. Siististi lajiteltuna ja merkittynä, mutta silti. Kaksikymmentäkolme? Yliopistomuistiinpanoja, tiliotteita, laskuja... Tuntuu uskomattomalta, että muistelen käyneeni papereita läpi myös neljä vuotta sitten muuton yhteydessä. Paljonkohan niitä oikein oli sitä ennen.

Tavaroiden läpikäyminen ja pois heittäminen on tuonut mukanaan myös ikävän lieveilmiön. Muu koti nimittäin pääsee lajitteluprojektin aikana jotenkin hirveän sotkuiseen kuntoon ja vielä nurkissa pyörivän roinan määrä saa mielen ahdistumaan. Ei voi kuin todeta, että olipa korkea aika ryhtyä tähän hommaan!

Mitä tapahtui unelmaneuleelle?


Muistaako joku vielä unelmaneuleprojektini? Kyseinen neule valmistui kertaalleen kokonaan jo reilu kuukausi sitten ja pääsi muutamaan otteeseen päällekin, kunnes malli alkoi tuntua liian pitkältä, purin siitä osan ja neuloin neuleesta vähän lyhyemmän. Ja tässä se nyt on.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että muokkaisin puseroa vielä kertaalleen (lyhentäisin ja pienentäisin kaula-aukkoa), ellei koko homma jo sen verran kyllästyttäisi. Ei ihan siis se neuleunelmien täyttymys, mutta kuitenkin omatekemä, sopivan simppeli, pehmoinen ja juuri oikean värinen. Ja omatekemän jujuhan on juuri siinä, että sen on tehnyt itse. Sitä kantaa ylpeydellä ja rakkaudella, koska on saanut jotain tällaista aikaiseksi.

Neule omatekemä / tekonahkahame ja sukkikset Vero Moda / nilkkurit Vagabond / kello Daniel Wellington

Joulukalenteri


Tein tytöille tänä vuonna itse joulukalenterin parin vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa en puhunut mitään tontuista, vaan kumpikin tietää, että kalenterin on väsännyt ja luukut täyttänyt äiti. Kalenterin luukut sain askarreltua nollabudjetilla jo kotoa löytyvistä tarvikkeista sekä kierrätysmateriaaleista. Vanhan Kidd.o-lehden sopivan pastellisista sivuista taitelluista paperipusseista ilmestyy joulukuun aikana suklaata, pampuloita, sukkia ja muita tarpeellisia pikkujuttuja sekä kivoja puuhia. Tytöt pääsevät mm. elokuviin, museoon ja luistelemaan. Tietenkin leivotaan myös piparkakkuja ja ostetaan ja koristellaan kuusi. Lähtölaskenta jouluun on virallisesti aloitettu!

Ensimmäinen adventti ja joulukorttikuvaukset


Joulukorttikuvat otettiin tänäkin vuonna sen verran myöhässä, että nyt sitten jännitetään, ehtivätkö kortit kehityksestä kotiin ja postiin ajoissa. Lasten korttiasut kiskaistiin kaapista hetken mielijohteesta, ja kuvattavat ovat paljain jaloin ja varpain siitä syystä, että kaikki mekkoihin mätsäävät legginsit ja sukat ovat parhaillaan pesussa. Ja tonttulakitkin vielä kellarissa.

Kovin pastelliselta näyttää meidän tämän vuoden joulu ainakin näiden otosten perusteella. Adventtikyntteliköksi löytyi aikoinaan koulun puutyötunnilla väsäämäni kynttilänjalka. Ja voi kuinka fanitankaan edelleen noita teippejä!

Nyt tämä adventtisunnuntai jatkuu pilateksella ja sen jälkeen Treffipubin Amerikka-teemaisella brunssilla ystävien kanssa. Mukavaa päivää teille <3

Vähemmälläkin pärjää


Eloa supistuneen vaatekaapin kanssa on takana nyt parisen viikkoa. Toistaiseksi yli puolta pienemmällä vaatemäärällä on pärjännyt vallan mainiosti. Kun kaikista sellaisista oikeastaan aika tylsistä mutta silti helpoista vaatteista on luopunut, niin päälle on valikoitunut vain niitä hyvän fiiliksen vaatteita. Sellaisia, joita aikaisemmin on ihan turhaan säästellyt rekeillä tavispäivinä. Tämän on huomannut esikoinenkin, sillä 7-vuotias on jo useampana aamuna ihmetellyt, miksi äidillä on tänään niin nätit vaatteet. Siihen sitten vastaukseksi lyhyt esitelmä äidin uudesta vaatefilosofiasta, mihin tytär on vastannut yleensä vain tuhahtelemalla.

Joitakin myönnytyksiä olen tosin joutunut käytännön syistä tekemään. Esimerkiksi lähtöpassit saaneet talvibootsit oli pakko palauttaa käyttöön kirppiskassista, kun muuten ainoat matalakorkoiset nahkakengät olisivat olleet kosteudesta pilalla alta aikayksikön.

Tämän asun kukkapusero kuuluu juurikin niihin vaatekappaleisiin, jotka aiemmin ovat unohtuneet lähes käyttämättöminä vaatehuoneen perukoille. Kukkakuosi toimii näin marraskuussakin, kun lumet ovat sulaneet ja ulkona ruoho viheriöi kuin keväällä konsanaan.

Pusero Pieces / farkut Bik Bok / neuletakki Lindex / nilkkurit Ecco

Vinkkejä marrasmasennuksen karkottamiseen


Syksyn kiireet ja tapahtumat ovat vieneet niin mennessään, että marraskuinen alakulo ei ole oikein päässyt aikaisemmin tavoittamaan. Nyt kuitenkin tällä viikolla loskainen pimeys ja väsymys (miten voi yksi neljään valvottu yö vaikuttaa näin paljon?) ovat ajoittain vetäneet omankin mielen matalaksi. Enkä ilmeisesti ole ainoa. Tästä syystä ajattelinkin listata ylös muutamia sellaisia pieniä ja helposti lapsiarjessakin toteutettavia juttuja, jotka ainakin omaa mieltä jokusen asteen piristävät.

Ruoka. Suklaa ja muut herkut nyt tietenkin, mutta tarkoitan tällä kertaa pikkuisen terveellisempää lohturuoan muotoa. Nimittäin vaikka niiden omien ruokaherkkujen kokkaamista tai uusien kutkuttavien ruokalajien kokeilemista sen perusjauhelihakastikkeen sijasta. Täällä tepsii aina tex mex -herkut ja allekirjoittaneen intialaiset ruokakokeilut (viimeisimpänä mifusta kokattu palak paneer, joka ei kylläkään uponnut lapsiin).

Leffaillat. Aina silloin kun kaikki lapset on saatu suht aikaisin nukkumaan, katsomme Anssin kanssa jakson jotakin seuraamaamme sarjaa. Iltaan saa hitusen lisää luksusta valitsemalla sarjan sijasta elokuvan (meillä niitä katsomattomia on tallennettuna useita kymmeniä), ja jos parituntinen elokuva tarkoittaa liian pitkää kukkumista, niin voihan sen katsoa vaikka kahdessa tai useammassakin osassa.

Pieni hemmottelu. Naamioita, hiushoitoja, kuorintoja. Perussuihkun tai iltatoimien yhteyteen ympättynä ei edes vie niin kovasti aikaa, mutta mieli ja kroppa tykkäävät. Täältä löytyy muuten ihan superhelppo ohje toimivaan kuorintaan.

Neulominen. Terapiamuoto, joka nostaa päänsä syksyisin ja hiipuu kuin itsestään kevätauringon säteiden lämmittäessä lumikasoja. Varsin mukava ajanviete silloin, kun kyse ei ole vimmatusta neulomisprojektista, joka vie kaiken liikenevän ajan.

Liikunta. Meillä on taloyhtiössä meneillään kahden naapurimme vetämä fitcamp, joka saa kymmenpäisen ryhmän kuntoilemaan ulkosalla kahdesti viikossa oli keli sitten millainen tahansa. Olo tuon session jälkeen on niin mahtava, että siitä riittää energiaa myös niinä kaikkein harmaimpina ja märimpinä päivinä. Huikea meininki ja vertaistuki saa myös lähtemään ulos intoa puhkuen, vaikka juuri olisi tullut vilusta väristen väsyneenä kotiin.

Joulufiilistely. Varsin toimiva kaamosfiiliksen karkottaja, joka tässä huushollissa otettiin käyttöön heti kun lumi alkoi sulaa. Joulutähdet ikkunoissa, kynttilät pöydällä ja jouluiset askareet mielessä jaksaa pikkuisen paremmin.

Ja wow! Kyllä tämä meidän kulmilla tällä hetkellä paistava aurinkokin tekee niiiin hyvää.


Takaisin töihin


Kuten olen tainnut jo mainitakin, niin täällä ovat meneillään hoitovapaan viimeiset kuukaudet ja kuopuksellekin on haettu päivähoitopaikkaa tammikuulle. Olo on tietenkin haikea, mutta aika tuntuu myös oikealta töihin paluuta ajatellen. Helmikuussa 2 vuotta täyttävä tomera poikanen tulee varmasti viihtymään päiväkodissa ja itsekin jo odottelen uudenlaista arkea.

Paluu freelanceriksi toki hieman jännittää. Muutamaa vanhaa asiakasta lukuun ottamatta asiakaskunta ja oikeastaan kaikki työkuviot on luotava uudestaan alusta alkaen. Ensimmäiset kuukaudet toimeentulo on siis varsin epävarmaa ja vanhojen työskentelytapojen mieleen palauttaminen ja uusien juttujen opetteleminen vie sekin varmasti aikansa.

Äitiyslomalle melkein kaksi vuotta sitten jäädessäni annoin itselleni luvan kuulostella, onko tämä ammatti ja tämä tapa sitä harjoittaa minulle se oikea. Lupasin itselleni, että on ihan ok haluta jotain muutakin kuin olla kääntäjä ja freelancer. Kahden vuoden pohdiskelun ja sulattelun jälkeen olen kuitenkin innoissani palaamassa töihin. Kääntäjän ammatti on edelleen se unelma-ammattini, ja jos sitä yritttäjän arkeen kuuluvaa ajoittaista epävarmuutta ei oteta lukuun, niin myös freelanceriksi palaan mielelläni. Tuntuu myös, että nyt on oikea hetki kokeilla toteuttaa muutamia ammatillisia haaveitani. Sellaisia, jotka nekin onnistuvat vain freelancerina.

Aluksi tavoitteena on tehdä kuusituntisia päiviä ja nelipäiväistä työviikkoa ainakin ensi syksyyn asti. Tosin kuten muut yksityisyrittäjät ja freelancerit varmasti tietävätkin, ihan noin tarkkaan suunnitelmaa on mahdoton toteuttaa. Projekteista riippuen mukaan mahtuu vamasti kaikkea 10-tuntisista työpäivistä kaksipäiväisiin viikkoihin.

Mutta minä olen valmis. Sitä ennen kuitenkin otan kaiken irti näistä viimeisistä kotiäitikuukausista.

Viime viikolla

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Ajattelin kokeilla lanseerata tänne blogiin uutta postaustyyppiä, joka kokoaa yhteen pieniä arkisia hetkiä menneeltä viikolta. Aina välillä. Ainakin tämän yhden kerran.

Arkena järkkäriä ei tietenkään tule kanniskeltua mukana, joten tarjolla onkin tällä kertaa rakeisia ja epätarkkoja kännykkäkuvia. Kynnys kyseisten kuvien julkaisuun oli muuten hurjan korkealla. Enhän blogin instagramissakaan yleensä kännykkäkuvia harrasta. Viime viikolla tapahtui kuitenkin sellaisia arkisia kivoja juttuja, jotka mielelläni tallentaisin tänne blogiinkin.


Alkuviikosta oli ekaluokkalaisen vanhempainilta, jonne pääsimme Anssin kanssa kumpikin. Vielä illan päätteeksi päätimme varastaa itsellemme yhteisen 20-minuuttisen ja suuntasimme Löylyyn kaakaolle ja teelle. Kerta oli meille ensimmäinen, ja vaikka kyseinen paikka varmasti on enemmän edukseen kesällä, niin siellä oli varsin tunnelmallista myös pimeänä talvi-iltana.
 

Viikon keskivaiheen lunta tuiskuavat aamut olivat mitä mainioin syy juoda tämän talvisesongin ensimmäinen piparkakkulatte.


Kahvia tuli kulutettua myös loppuviikosta, lattekupillinen ja tytöille pari pullaa kantis-Kannistossa perjantaina. Kävimme myös fiilistelemässä kynttiläkaupoilla Mokossa, vaikka vielä mitään ei tarttunutkaan mukaan (valinnan vaikeus).


Lumifiilistelyä ratikkaa odotellessa.


Viikko huipentui rakkaan ystävän häihin, joissa sain kunnian toimia kaasona. Vaikka vastuu painoikin, niin selkeästi ei kuitenkaan liikaa, kuten mm. tästä kuvasta voi päätellä. Ihana ilta ja ihana hääpari<3

Nyt kovin mielelläni kuulisin, mitä mieltä te lukijat olette, jos blogiin aina välillä eksyisi tällaisia päiväkirjamaisempia postauksia?