Väliaikatietoja raskausviikolla 34

Sanomattakin selvää, että viikot ovat taas hurahtaneet ohi huimaa vauhtia, ja jos joku spontaanisti kysyisi, millä raskausviikolla nyt mennään, niin en varmasti osaisi vastata (paitsi tietenkin nyt, kun tarkistin viikot kalenterista useaan kertaan tätä postausta varten). En muista, menikö aika näin nopeasti muissakin raskauksissa, mutta toisaalta luulen sen nyt hidastuvan merkittävästi, kun laskettu aika lähenee...

Verrattuna viikon 26 kuulumisiin (jotka löytyvät täältä) olo on kutakuinkin samanlainen. Tosin joulukuun aikana tuli sairastettua ensin viikon mittainen nuhaflunssa (ilman kuumetta) ja joulun alla vielä 24 tuntia kestänyt vastatauti, joka ei onneksi tarttunut muuhun perheeseen. Tulevia tauteja varten varauduin viime neuvolakäynnillä ottamalla influenssarokotteen, kun kuulin sen suojaavan vauvaakin, jonka on määrä syntyä pahimpaan flunssa-aikaan.

Olen myös saanut kokea ensimmäisiä kesä- ja talviraskauden välisiä eroja, kun sen sijaan, että viilettäisin ulkona löysissä mekoissa ja helposti jalkaan sujahtavissa läpysköissä (kuten kahdella edelliskerralla), olen joutunut kerrospukeutumaan ja ähkimään talvikenkien kanssa. Maha on tiellä varsinkin sukkia ja kenkiä jalkaan laittaessa tai tyttöjen haalarinlahkeita korjatessa. Ja talvitamineissa tulee kaupassa heti niin kuuma ja tukala, että rupeaa pyörryttämään.

Ennen joulua tunsin myös satunnaisesti lieviä harjoitussupisteluja noustuani esim. portaat tai käveltyäni reippaasti. Ilmeisesti olen kuitenkin joululomalla pystynyt ottamaan aika iisisti, koska nyt supistuksia ei ole tainnut tuntua pariin viikkoon.

Lattialla istuminen (ja legoilla leikkiminen) onnistuu vielä, mutta ylös könyäminen voi olla jo aika hankalaa. Olo on siis selkeästi vaivaisempi jo tässä vaiheessa edellisraskauksiin verrattuna.

Yksi jatkuva häiriötekijä, josta en viimeksi tainnut mainita, on jo aikaisista viikoista asti jatkunut pieni nuha / nenän tukkoisuus. Asia ei sinänsä haittaa eikä häiritse mutta aiheuttaa sen, että korvani menevät lukkoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Täytyy sanoa, että kun on kuunnellut omaa ääntään ja hengitystään kaikuna pään sisässä tunninkin verran ja muiden vaimeita ääniä kohisevan kuplan ulkopuolella, niin kyllä rupeaa ärsyttämään.

Yöllä olen saanut toistaiseksi vielä ihan hyvin nukuttua (vaikka vauva yleensä liikkuukin aktiivisimmin juuri nukkumaanmenoaikaan) ja olo on energinen, vaikka päiväunet ovatkin silti usein tervetullutta luksusta.

Tulevaakin olen ruvennut jonkin verran aprikoimaan. Syntyykö vauva reilusti yli lasketun ajan niin kuin vanhempi isosiskonsa, vai suurin piirtein laskettuna aikana kuten nuorempi isosiskonsa. Kuopus painoi syntyessään lähes 4,2 kiloa, joten mikään pieni kaveri sieltä ei varmaan tälläkään kertaa ole tulossa.