Väliaikatietoja raskausviikolla 34

Sanomattakin selvää, että viikot ovat taas hurahtaneet ohi huimaa vauhtia, ja jos joku spontaanisti kysyisi, millä raskausviikolla nyt mennään, niin en varmasti osaisi vastata (paitsi tietenkin nyt, kun tarkistin viikot kalenterista useaan kertaan tätä postausta varten). En muista, menikö aika näin nopeasti muissakin raskauksissa, mutta toisaalta luulen sen nyt hidastuvan merkittävästi, kun laskettu aika lähenee...


Verrattuna viikon 26 kuulumisiin (jotka löytyvät täältä) olo on kutakuinkin samanlainen. Tosin joulukuun aikana tuli sairastettua ensin viikon mittainen nuhaflunssa (ilman kuumetta) ja joulun alla vielä 24 tuntia kestänyt vastatauti, joka ei onneksi tarttunut muuhun perheeseen. Tulevia tauteja varten varauduin viime neuvolakäynnillä ottamalla influenssarokotteen, kun kuulin sen suojaavan vauvaakin, jonka on määrä syntyä pahimpaan flunssa-aikaan.


Olen myös saanut kokea ensimmäisiä kesä- ja talviraskauden välisiä eroja, kun sen sijaan, että viilettäisin ulkona löysissä mekoissa ja helposti jalkaan sujahtavissa läpysköissä (kuten kahdella edelliskerralla), olen joutunut kerrospukeutumaan ja ähkimään talvikenkien kanssa. Maha on tiellä varsinkin sukkia ja kenkiä jalkaan laittaessa tai tyttöjen haalarinlahkeita korjatessa. Ja talvitamineissa tulee kaupassa heti niin kuuma ja tukala, että rupeaa pyörryttämään.

Ennen joulua tunsin myös satunnaisesti lieviä harjoitussupisteluja noustuani esim. portaat tai käveltyäni reippaasti. Ilmeisesti olen kuitenkin joululomalla pystynyt ottamaan aika iisisti, koska nyt supistuksia ei ole tainnut tuntua pariin viikkoon.


Lattialla istuminen (ja legoilla leikkiminen) onnistuu vielä, mutta ylös könyäminen voi olla jo aika hankalaa. Olo on siis selkeästi vaivaisempi jo tässä vaiheessa edellisraskauksiin verrattuna.

Yksi jatkuva häiriötekijä, josta en viimeksi tainnut mainita, on jo aikaisista viikoista asti jatkunut pieni nuha / nenän tukkoisuus. Asia ei sinänsä haittaa eikä häiritse mutta aiheuttaa sen, että korvani menevät lukkoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Täytyy sanoa, että kun on kuunnellut omaa ääntään ja hengitystään kaikuna pään sisässä tunninkin verran ja muiden vaimeita ääniä kohisevan kuplan ulkopuolella, niin kyllä rupeaa ärsyttämään.


Yöllä olen saanut toistaiseksi vielä ihan hyvin nukuttua (vaikka vauva yleensä liikkuukin aktiivisimmin juuri nukkumaanmenoaikaan) ja olo on energinen, vaikka päiväunet ovatkin silti usein tervetullutta luksusta.

Tulevaakin olen ruvennut jonkin verran aprikoimaan. Syntyykö vauva reilusti yli lasketun ajan niin kuin vanhempi isosiskonsa, vai suurin piirtein laskettuna aikana kuten nuorempi isosiskonsa. Kuopus painoi syntyessään lähes 4,2 kiloa, joten mikään pieni kaveri sieltä ei varmaan tälläkään kertaa ole tulossa.

14 kommenttia

  1. Oih, sulla ei kyllä todella ole montaa viikkoa enää jäljellä! Pari viikkoa perässä täältäkin tullaan ja alkaa jo vähän jännittämään millaista se uusi elämä tulee olemaan.. Viimeksi panikoin synnytystä, nyt se taas ei niinkään mietitytä, kumma kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas juuri toisin päin, aikaisemmin synnytys ei paljon etukäteen ole huolettanut, mutta nyt oonkin miettinyt sitä sitten enemmän, vaikka kaksi edellistä meni ihan hyvin. Tietenkin myös arki kolmen kanssa, sekä millainen nukkuja/kukkuja sieltä saapuu, pohdituttaa. On nää jänniä aikoja:-)

      Poista
  2. Kylläpä aika rientää, vastahan kerroit vauvauutisia. Meidän esikoinen syntyi rv 34+6, mutta toivotaan, että teidän vauveli vielä malttaa masussa. Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, aika on kulunut hurjan nopeasti ja nopeammin se taitaa vielä rientää, kun pienokainen syntyy... Kiitos, ihanaa uutta vuotta myös teille <3

      Poista
  3. Hurjasti tsemppiä loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mari! Ja mukavaa alkanutta vuotta sinulle:-)

      Poista
  4. Täällä mennään viikkolla 36. Esikoista odotellaan, mutta tuleva synnytys kyllä jännittää ja pelottaa huimasti. Toivottavasti ei mene koko loppu aika aivan paniikin puolelle. Koko ajan pitäisi keksiä jotain tekemistä niin ei kerkiäisi ajatella asiaa. Minulla on myös tuota korvien lukkiutumista ollut nyt useamman viikon ajan ja mietinkin, että voisiko johtua raskaudesta. Ihanaa loppuodotusta sinulle.
    T: Viivu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, jännittäviä aikoja sielläkin:-) En tosiaan edellisraskauksissa pahemmin synnytystä jännittänyt, varsinkin ensimmäisen kohdalla luotin, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Nyt jostain syystä sitten aihe pohdituttaa ja jännittää enemmänkin, vaikka kaikki on edelliskerroilla mennyt hyvin. Kannattaa kuunnella itseään ja tuntemuksiaan, ja kätilölle kannattaa kertoa kaikki, mikä mietityttää. Kaikki menee varmasti hyvin :-) Ihania viimeisiä raskausviikkoja sinullekin!

      Poista
  5. Kiitos paljon tsempistä. Sehän siinä on kun ei voi tosiaankaan etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Kaipa se vaan pitää mennä tilanteeseen luottavaisin mielin. Olen kyllä puhunut peloistani avoimesti ja päässyt keskustelemaankin asiasta kätilön kanssa. Pitää vaan ajatella, että kohta on pikku nyytti sylissä :).
    T: Viivu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kun saat tuhisevan vauvelin viereesi, niin kaikki muu unohtuu <3 Tsemppiä!

      Poista
  6. Täällä hengessä mukana raskauden loppumetreillä! <3
    Elina &Leila

    VastaaPoista