Olen laiminlyönyt lukupäiväkirjamerkintöjen tekemistä viime kuukausina aika törkeästi johtuen siitä, etten ihan kamalan paljon ole lukenutkaan (neulominen on ahmaissut merkittävän osan siitä ajasta). Nyt olisi kuitenkin taas kaksi kirjaa luettuna. Kummastakin muuten tykkäsin kovasti.
Lokakuun kirja on Mikko Kamulan Metsän kansa -trilogian ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla. 1400-luvun Suomeen sijoittuva kirja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla historiaa ja kirjan sivuilla todelliseksi muuttuvaa suomalaista mytologiaa ja vanhan kansan uskomuksia. Erityisen kiehtovaa minusta oli salaperäiseksi ja voimalliseksi kuvattu luonto sekä monet nykyihmiselle hämärästi tutut sanat, jotka saavat kirjassa alkuperäisen merkityksensä.
Marraskuussa luin Kate Mortonin Hylätyn Puutarhan, jonka tapahtumat puolestaan sijoittuvat 1900-luvun vaihteesta nykyaikaan, Englantiin ja Australiaan. Kirjan naiskohtalot kietoutuvat vuosikymmenten yli ulottuvaksi arvoitukseksi, jota lukijakin saa olla mukana ratkomassa. Kirja koukutti aika ajoin melko pahastikin, ja loppua kohden tällainen nyyhkijä sai liikuttua lukiessaan useampaan kertaan.
Lähetä kommentti