Perhepotretti

Juhlat, kaikilla parasta päällä ja valokuvaajiakin paikalla. Täydellinen tilaisuus viimein ottaa se ensimmäinen virallinen kuva meistä viiden hengen perheenä. Näin.

P.S. Oranssi helma kuvan vasemmassa laidassa on kuusivuotias, joka kyllästyi poseeraamiseen sekunnin murto-osissa ja lähti huitelemaan kiukkuisesti mutisten heittäen rekvisiittana toimineen ilmapallon mennessään.

P.P.S. Ja tämä tosiaan on se ainoa kuva, mikä saatiin otettua.

Eskarilainen, puolivuotias ja yksi siltä väliltä

Meillä alkoi arki eilen vähän uudenlaisissa merkeissä, kun tuo 6-vuotias aloitti esikoulun. Vaikka eskariryhmä on tutussa päiväkodissa, tuttujen opettajien vetämä ja ryhmästäkin on vanhoja tuttuja liki 90 prosenttia, niin lähetin aamulla isän ja siskon kanssa matkaan kauhusta kankean eskarilaisen. Onneksi iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi iloinen ja tyytyväinen tyttö, jota nyt vaan tällaiset "uudet alut" tuppaavat kovasti jännittämään. 4-vuotias sen sijaan siirtyi uuteen ryhmäänsä tomerasti, ja jos neiti itse olisi saanut päättää niin olisi jäänyt päiväkotiin kavereiden luokse saman tien putkeen useammaksikin vuorokaudeksi. Eikä muuten hirveästi innostunut siitäkään, että loppuviikko onkin sitten taas vietettävä kotosalla äidin ja pikkuveljen seurassa. Ja sitten tuo vauva, joka alkuviikosta täytti kuusi kuukautta. Edelleen suurimman osan ajasta oma aurinkoinen itsensä, vaikkakin tuloaan tekevät hampaat vetävät välillä suun mutruun ja otsan lämpöiseksi.

Messupaloja

Kuten sanottu, niin tänä vuonna vierailimme asuntomessuilla lasten kanssa. Messukoteihin perehtyminen jäi siis huomattavasti vähemmälle, sisustusten yksityiskohtiin ei oikein ehtinyt kiinnittää huomiota (onneksi niitä näkee muista blogeista) ja valokuvatkin on otettu aikamoisessa kiireessä. Silti messuilta löytyi mm. unelmien pergola, täydellinen terassilauta, kaksiovinen ikkuna haaveiden talon makuuhuoneeseen sekä matkakuumeiselle palanen Kreikkaa. Ja tietenkin melkoinen määrä porealtaita, jotka olivat tyttöjen mieleen.

Kansikuvatytöt

Tämän kesän lomareissu takana onnistuneesti. Neljä yötä, joista kaksi laivalla ja kaksi Tukholmassa. Pilvinen päivä maauimalassa ja aurinkoinen ilta Skansenin yhteislauluissa. Kaksi sateista päivää keskustassa ja ihan liian kauan odottelua Åhlénsin hissijonoissa. Viime hetkillä vauhtiin päässyttä shoppailua ja yksi 6-vuotias, joka vietti synttäreitään matkalla. Kikatusta, kiukuttelua, hassuttelua ja hengailua. Ensimmäinen matka viiden hengen perheenä.

Ja miehen mielestä koko reissun paras kuva.

Instajuhannus

Tämä juhannus on vietetty jalat tukevasti Helsingin asfalttisella kamaralla. Aaton sateisen ennusteen takia emme vaivautuneet edes mökille grillaamaan, ja juhannusateria syötiin Hakaniemen Mäkkärissä. Kivaa on ollut silti. Perheemme on pyörinyt melko päämäärättömästi ympäri kesäistä keskustaa (seuraava kohde on valittu hetken mielijohteesta tai vauvan tylsistymisen sanelemana), hengaillut kotosalla (sisustusjuttujakin on mietitty), ulkoillut omilla nurkilla (on opeteltu pyöräilemään vesisateessa ja etsitty sumun seasta vastarantaa sekä rantaliejusta rengasfrisbeetä) ja herkutellut muutenkin kuin pikaruokalassa. Tänään juhannusviikonloppu huipentuu Linnanmäellä, jonne lähdetään ratikan kyydissä ihan kohta. Ja hei, eihän se ilmakaan ole ollut hassumpi!

Pizzaa, pakohuoneita ja päivän asua

Meidän siivousviikonloppu sai arvoisensa päätöksen, kun pääsin eilen illansuussa pelaamaan parin kaverin kanssa Escaperoom-pakohuonepeliä. Suosittelen lämpimästi! Kyllä joutui kotiäidin aivot ja päättelykyky kovalle koetukselle, mutta hauskaa oli. Oma pakohuonepelini jatkui kaupungillakin, kun jäljitin perheeni miehen niukkasanaisen tekstiviestin avulla Aleksanterinkadun Raxiin, jossa kaksi kyseisessä ravintolassa ensimmäistä kertaa asioivaa tyttöstä kertoi naama leveässä hymyssä syöneensä ihan hurjan paljon pizzaa (keskimmäinen) ja valtavasti jätskiä (vanhin). Ei varmaankaan ole vaikea päätellä, kumpi noista on suolaisen perään ja kumpi tykkää enemmän makeasta...

Minulle kesäillat kaupungilla ovat jotenkin aina olleet tosi merkittäviä kesäfiiliksen kannalta, ja kun perheemme hakeutui vähän kauemmaksi parkkeeratulle autolle masut täynnä ja sokerihumalassa hiljaisia katuja pitkin, niin totesin miehelle, että täytyypä tulla nyt kesällä useammin hengailemaan keskustaan ilta-aikaan.

Ankaran siivouksen paras palkinto odotti kuitenkin kotona, kun avasimme ulko-oven ja totesimme Anssin kanssa yhteen ääneen, että täällähän tuoksuu ihan hotellilta (meidän mielestä parasta, mitä siivouksella voi saada aikaan).

 Neuletakki Lindex / farkut Crocker / lenkkarit Nike / toppi päällä Asos / imetystoppi alla Lindex MOM / huivi Turkista / laukku Boden

Festaripäivä

Aikamoista, että omalta kotiovelta tarvitsee kävellä vain muutaman korttelinmitan verran ja on keskellä ihmispaljoutta ja mahtavaa festarimeininkiä. Suuntasimme kulkumme Arabian Katufestivaalille heti kahdeltatoista, ja ihmisiä oli jo silloin liikkeellä tungokseen asti. Omien hermojen kannalta siis hyväkin, että liikuimme paikasta toiseen fiilispohjalta, ilman sen kummempia suunnitelmia tai aikatauluja. Vaunujen kanssa eteenpäin pääsi nimittäin varsin hitaasti, ja oli kiva, kun pystyi pysähtymään ja ihmettelemään milloin katutaideteoksia, milloin kirppisantia ja milloin eri esityksiä ihan omaan tahtiin. Rennolla mielellä näyttivät muutkin olevan liikkeellä, sillä festarifiilis oli mitä mainioin ja aurinkokin porotti välillä jopa kuumasti. Poikkesimme kesken kiertelyä myös levähtämässä ja leikkimässä läheisen päiväkodin pihalla, josta sai lisäksi vaikka mitä herkkuja. Nuorimmainen nukkui kolmetuntisen festarikäynnin lahjakkaasti läpi ja havahtui huutavaan nälkään vasta kotona hississä.

Tätä mieltä olen ollut jo pitkään, mutta todetaan se nyt vielä tähän loppuunkin: asutaan kyllä ihan huippu-kaupunginosassa <3

Meidän vappu

Vappuaatto. Noutopizzaa mummilassa, ilmapallojen ja serpentiinin metsästystä omalla ostarilla, kodin koristelua vappuasuun, yksi paukahtanut ilmapallo (liila), vappuperinteiden kunnioitusta ja ystäviä, keskustan vappuhulinaa, simaa kuoharilaseista sekä donitseja ja päivän päätteeksi Hokkarihemmot.

Vappupäivä. Herätys yhdeksän jälkeen, herkkuja notkuva brunssipöytä naapurikaupunginosassa, hengailua kavereiden kanssa ja sitten kotiin katsomaan ihan oikeasti hokkareilla luistelevia hemmoja. Sellainen oli meidän vappu. Kivaa ja näköjään uuvuttavaakin, nuorimmainen vetelee edelleen (puoli kahdeksalta) toisia päiväuniaan.