Ketään ei varmaan yllätä, kun sanon että väsyttää. Toisaalta koen, että saan ihan hyvin nukutuksi, mutta katkonaiset yöunet tekevät kuitenkin tehtävänsä. Vauva herää öisin n. kolme kertaa ja sen lisäksi herään itse vielä pari kertaa, joten yön pisin unipätkä on usein kahden tunnin luokkaa. Päivisin olen suht pirteä, mutta hiukkasenkin tuota edellä mainittua "normaalia" huonommin nukuttu yö ilmenee todella lyhyenä pinnana, hajamielisyytenä ja yleisenä höperyytenä. Niin ja sanoinko jo, että lyhytpinnaisuutena.
Imetys on sujunut alusta asti tosi hyvin (eika tyttöjen vauva-aikoina vaivanneita 40 asteen kuumeen rintatulehduksia ole tullut ollenkaan) ja siihen niin kuin aika moneen muuhunkin vauva-aikaan liittyvään juttuun voin todeta, että kolmannen kanssa on todellakin rennompaa. Jos ensimmäisen kanssa on jokseenkin pihalla ja toisen kohdalla totuttelee vauva-arkeen isosisaruksen kanssa, niin kolmannen kanssa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Silloin jo tietää olla stressaamatta turhia, tietää, että useimmat negatiiviset jutut ovat vain vaiheita ja osaa suhtautua niihin iisimmin. Tietenkin meidän kohdalla asiaa auttaa myös se, että isosiskot ovat jo isompia, omatoimisia ja tosi innoissaan osallistumaan vauvan hoitoon. Tokihan aluksi oli totuttelemista uuteen elämäntilanteeseen ja mustasukkaisuuttakin, mutta nyt jo on sellainen fiilis, että neljän hengen perheestä on kuin huomaamatta muotoutunut toimiva viisikko, ja elämä ennen tuota viidettä perheenjäsentä tuntuu tosí epätodelliselta.
Raskauskiloista on jäljellä kaksi, enkä ole tehnyt vielä mitään niiden eteen. Muutama kuukausi sitten kävin salilla toteamassa, että vatsalihakset ainakin ovat kadonneet. Toistaiseksi liikunta on koostunut kävelystä, puutarhatöistä ja vauvan kanniskelusta. Aluksi kannoin poikaa usein rintarepussa, mutta koska kundi on jo melko painava, tuo kantoratkaisu alkoi tuntumaan selässä, ja nyt olenkin käyttänyt aktiivisesti kantoliinaa, joka on saanut pölyttyä vaatehuoneen ylähyllyllä esikoisen vauva-ajoista aina näihin päiviin asti. Mikä ei toiminut esikoisen eikä keskimmäisen kanssa, toimii nyt loistavasti kuopuksen kanssa.
Alkuvaikeuksien jälkeen vauva suostuu nykyisin syömään myös tuttipullosta ja niinpä olen pariin otteeseen päässyt yksin tuulettumaan ja tapaamaan kavereita. Kesällä pääsimme jopa miehen kanssa kerran elokuviin, mutta muuten meistä vanhemmista vähintään jompi kumpi on aina ollut paikalla. Laatuaikaa onkin sitten vietetty noilla täälläkin mainituilla hotellilomilla, joille nuorimmainen on päässyt mukaan. Kolmen lapsen perheessä kun tuo liikkuminen pelkästään yhden lapsen kanssa on melkoista lomaa jo sekin.
Lähetä kommentti