Takinkääntäjä



Olen täällä blogissakin aika ajoin maininnut mökkini ja muutamalla lauseella kertonut, millaista elämämme siirtolapuutarhassa on. Lähinnä niitä positiivisia kokemuksia ja juttuja. Tosiasiassa ison palstan hoitaminen on tosi rankkaa. Niin rankkaa, että viime kesänä loppui usko. Tokihan silloin vielä pieni vauva vaikeutti asiaa väliaikaisesti, mutta silti tuntui, että työmäärä on niin valtava, että en siitä pysty selviämään. Tuntui, että minua ei ehkä sittenkään ole luotu siirtolapuutarhuriksi ja seuraamaan vanhempieni ja mummini viitoittamaa tietä. Koko syksyn ja talven olen siis kypsytellyt sitä haikeaa ja vaikeaa päätöstä, että yli kaksikymmentä vuotta meidän perheen omistuksessa ollut mökki on tänä keväänä laitettava myyntiin.

Mutta.

Maanantaina menin käymään mökillä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Totesin kotona jo etukäteen, että se on varmasti haikea käynti. Mökin pihassa rupesin itkemään ja samalla tiesin, että en voi tehdä sitä. Mökin myyminen olisi suuri virhe. Vaikka järki edelleen muistutteli edellisten kesien stressistä, rehkimisestä ja epätoivostakin, niin sydän sanoi, että en voi luovuttaa. En halua sittenkään luovuttaa.

Monen asian on kuitenkin muututtava, ettei syksyllä olla taas samassa pisteessä. Työnteon määrän, mökin, puutarhan ja ennen kaikkea asenteeni. Mökki on minun, en pidä sitä ja sen puutarhaa kunnossa vanhempieni ja mummini vuoksi, vaan itseni ja meidän perheen (tämän nykyisen) vuoksi. Minulla on ollut jo vuosia mökkiin liittyviä unelmia ja nyt on tullut aika myös toteuttaa niitä. Jotta meidän siirtolapuutarhapalstasta todella tulisi se unelmien kesäkeidas eikä pelkkä stressaava työleiri. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on mökin remontoiminen asumiskuntoon. Tapaan mahdollisen urakoitsijan maanantaina. Myös puutarhaan liittyen minulla on haaveita. Salainen puutarha kuvaa ehkä toivomaani tunnelmaa parhaiten. Tiedän, että kaikkia suunnitelmia ei toteuteta vielä tänä kesänä, ei ehkä seuraavanakaan, mutta pikkuhiljaa, omien voimavarojen mukaan. Sillä haluan, että tällä kertaa tämä onnistuu.

Tällä hetkellä jännittää ja hirvittää, silti olen onnellinen, ja ihan valtavan innoissani. Tiedän tehneeni oikean päätöksen.

Viime päivät ovat kuluneet mm. Pinterestissä mökkiin ja sen puutarhaan liittyvää inspiraatiota etsien. Näistä kuvista voi saada jotain vihiä siitä, miltä haluaisin unelmien mökkini ja puutarhani näyttävän.

Jatkoa tähän tarinaan seuraa kevään ja kesän mittaan...


Kollaasien kuvat ja niiden lähteet löytyvät Pinterestistä

10 kommenttia

  1. Näyttää ihanilta ideoilta! Muutaman vuoden päästä tilanne saattaa olla jo muuttunut ja aikaa jää paremmin puutarhanhoitoon, joten päätös on hyvä! Itselleen kannattaa olla armollinen, joten hyvältä kuulostavat suunnitelmasi!

    Meillä on omakotitalo, jonka pian laittaminen on jäänyt remontin jaloissa kesken. Välillä ahdistaa ja väsyttää, stressaakin. Olen yrittänyt ajatella, että kahden pienen lapsen, jotka molemmat ovat olleet itkuisia ja allergisia, ei voi itseltään pihan suhteen vaatia liikaa. Tänä keväänä, kun leikkasin ensimmäistä kertaa marjapensaiden oksia, ajattelin että tästä tämä alkaa. Uusi aika.

    Tsemppiä puutarhamökin kunnostukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Shannuska! Niinpä, muutaman vuoden päästä tilanne on varmasti jo aivan toinen. Nyt mieli tekisi toteuttaa puutarhassakin vsikka mitä visioita, mutta yritän muistaa, että kaikkea ei tarvitse saada heti, nyt pitää edetä itseään ja jaksamistaan kuulostellen,

      Tsemppiä sinne pihan laittoon<3

      Poista
  2. Teit mielestäni oikean päätöksen. Paikka on sinun ja perheesi historiaa, nykyhetkeä ja hienoa, että myös tulevaisuutta. Jokainen sukupolvi jättää paikkaan oman kädenjäljen ja se on aina osa elämän kiertokulkua. Vaikka olet tekemässä suuria muutoksia, uskon niiden olevan välttämättömiä ja teet ne varmasti paikkaa ja sen historiaa kunnioittaen. Uudistukset eivät ole pahasta vaan usein juuri välttämättömiä. Ole itsellesi armollinen. Mitään ei kannata tehdä otsasuoni pullottaen ;) vaan niin kuin sydän sanoo ja itsestäsi tuntuu oikealta. Valmista ei tarvitse olla tänä kesänä tai seuraavanakaan. Pienin askelin kohti unelmaa ja kukin tavallaan. Kenties joskus olen samojen kysymysten ja pohdintojen äärellä, kun sinä olet ollut. En itsekään usko, että pystyisin luopumaan (en edes halua)lapsuuteni kesäpaikasta, vaikka välttämättömät muutokset (remontit)olisi edessä. Onneksi tehtävät muutokset eivät vie muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätös tuntuu nyt niin oikealta, johtuu varmasti osittain myös keväästä ja auringosta, mutta haluaisin heti rientää mökille laittelemaan<3 Tuntuu, että tuo talven kestänyt luopumiseen valmistautuminen oli välttämätöntä, että se auttoi minua näkemään tilanteen ja mökin uusin silmin ja saamaan selvyyden omiin ajatuksiini ja tunteisiini.

      Poista
    2. Tämä kirjoitus kosketti kyllä minua kovasti ja seuraan mielenkiinnolla miten paikka muuttuu. Olen muuten varma, että vanhempasi olisivat hyväksyneet minkä tahansa päätöksesi. Minäkään en ole äitini veroinen puutarhuri vain täydellinen vastakohta <3 eli sitten kun äiti ei enää jaksa ruoputtaa kukkapenkkejä, niin olen pulassa �� ja on aika luoda jotain uutta ja minun näköistä. Eikä se äiti suutu, kait.... ❤️ ;)

      Poista
  3. Nyt uudella innolla eteenpäin! <3 Ihania kuvia olet kerännyt kollaasiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Nyt tuntuukin, että asiat lähtevät rullaamaan:-)

      Poista