Pyykkipäivä

Ulkona ihana aurinkoinen pakkasilma ja meidän yskästä kärsivä perhe on joutunut jököttämään suurimmaksi osaksi sisällä. Ihanteellinen pyykkipäivä siis. Tuntee tekevänsä edes jotain hyödyllistä, kun pesukone jylisee taustalla. Ja minähän siis nautin pyykin pesemisestä. Kaikkein parasta on viikata kuivunut puhdas pyykki ja laittaa vaatteet kaappiin. Voisin jopa sanoa (myönnetään, kuulostaa säälittävältä), että pyykkääminen (ja viikkaaminen) on yksi harrastuksistani. Erityisen ihanaa on pestä tyttöjen vaatteita (niitä saakin tietenkin pestä usein) ja viikata ne sitten tyttöjen omaan vaatekaappiin.

Ehkä juuri tämän erityisen pyykkäysmieltymyksen vuoksi harvinaisen sitkeä tahra jossakin vaatteessa on todella ärsyttävää ja mieltä järkyttävää. Nykyään pesen tyttöjen pyykin Pikkuväen LV:llä, eikä tarvitse olla enää joka kerta kuohuksissaan, kun ripustaa pyykkiä kuivumaan (vähän mainosta, jos jossain on pyykin yhtä tosissaan ottava äiti kuin minä).

Tämä ei nyt kuitenkaan ole se tyttöjen vaatekaappi, vaan meidän liinavaatekaappi...

Koska pyykkäys on mulle näin tärkeä asia, niin totta kai haaveilen myös tässä suhteessa uudesta kodista: isosta, vähintään 7 kg:n pesukoneesta (nykyinen taitaa olla puolta pienempi tilanpuutteen vuoksi) kaikenlaisine erikoistoimintoineen ja kätevästä pyykinkuivausjärjestelmästä. Kuivausrumpua en halua, mutta en myöskään haluaisi jatkaa tätä, että olohuoneessa on pyykkipäivinä kuivaustelineitä ahtauteen asti. Pitääkin siis pitää silmät auki tässäkin suhteessa sisustuslehtiä ja -blogeja lukiessa…

Sohvan väri

Sohvan väri on nyt päätetty ja sohva tilattu. Tosin sitä aletaan valmistaa vasta maaliskuussa, joten vielä on periaatteessa aikaa muuttaa mieltään. Sohvan väriksi valikoitui beige. Päätös alkoi varmistua käydessämme työmaalla viime viikolla. Sohva on kuitenkin niin keskeinen asia olohuoneessa (vie aika suuren tilankin), että joku kirkas väri olisi ehkä ollut liian vallitseva. Beigeen saa sitä paitsi yhdistettyä kivasti niitä kirkkaitakin värejä (turkooseja tyynyjä, vihreä matto ja sellaista). Beige sohva lapsiperheessä tietenkin mietitytti, mutta tämän kankaan voi onneksi pestä koneessa. Lisäksi pinta on karhea, joten sen ei pitäisi edes imeä likaa heti itseensä ja puhdistaminen on siten helpompaa. Toivotaan!

En ollut edes ajatellut, että beigeäkin on niin montaa eri sävyä: tummaa, vaaleaa, kylmää, lämmintä, harmahtavaa, kellertävää. Joten valinta oli vaikea, vaikka väri varsinaisesti olikin tiedossa. Kangas ei ole luonnossa ihan noin harmahtava ja pinta on elävämpi.

Kuva Lauritzon's

Löysin jo aikaisemmin erään sisustusblogin kautta sellaisen värikkään blogin/sivuston kuin Design Seeds. Siellä on aivan ihania värikortteja, joista olenkin nyt sitten värejä katsellut tuon beigen sohvan pariksi. Varmaankin osittain Helmin oranssifanituksen innoittamana on väriyhdistelmä turkoosi-vihreä-oranssi ruvennut miellyttämään silmää...

Kuva Design Seeds

Uusia projekteja

Meillä on tällä hetkellä muutamakin rauta tulessa muuttoprojektirintamalla. Sen lisäksi, että me kumpikin Anssin kanssa käydään paperisotaa työhuoneessa kansioiden ja mappien keskellä, otin myös selvittääkseni sopivan verhoilijan meidän kahdelle Artekin 401-nojatuolille. Vanha ruskea kangas on jo aikansa elänyt (onhan ikääkin jo kolmisenkymmentä vuotta) ja saa nyt väistyä jonkun kivemman (en vielä tiedä minkä) kankaan tieltä. Tehtävälistalla tämä verhoilujuttu oli oikeastaan ajoitettu vasta maalis-huhtikuulle, mutta kun Artekin omissa liikkeissä on nyt uudelleenverhoilu 20 prosentin alennuksella seuraavat kaksi viikkoa, niin päätin perehtyä asiaan jo nyt. Tarkoitus on vähän vertailla, että onko verhoilu edullisempaa jossain muualla tuosta alennuksesta huolimatta, vai pitäisikö kääntyä suoraan Artekin puoleen, jotta nojatuolit säilyttäisivät arvonsa. Ja hei jos jollakulla on vinkkejä hyvästä huonekaluverhoomosta, niin kertokaahan!

Kolmas projekti, joka lähenee uhkaavasti, on tämän nykyisen asunnon myyminen… Huomenna on ensimmäinen tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa. Jännittävää.

Kotikaupunki

Vaikka on ihanaa, että on kunnon talvi, niin lumi tuo mukanaan omat haasteensa. Meillä on katoton parveke, jolla tänä aamuna oli n. 30 cm lunta. Armi, joka on tottunut nukkumaan ulkona, nukkui eilen sisällä 2x2 tunnin päikkäreiden sijasta yhteensä 45 minuuttia. Uloskaan ei voitu mennä, kun Helmi on kuumetoipilas. Täällä oli siis illalla aika kiukkuinen pikkuneiti. Meinasin tänään uhmata luonnonoloja ja laittaa Armin ulos lumesta huolimatta. Tein jo lumityötkin, mutta totesin, että ulkona pyryttää liikaa ja katolta voi jo pudota aika painavaa lunta. Nyt siis kokeillaan toista keinoa: Armi nukkuu vaunuissa työhuoneessa, jonka ikkuna on auki. Vähän viileämpää, Helmin touhuilu ei kuulu liikaa ja tarvittaessa vaunuja voi mennä työntelemään, jos Armi tyypilliseen tapaansa heräilee kesken unien. Katsotaan miten onnistuu…

Juhlistin meidän kodin melkein valmistumista hankkimalla Arabian Kotikaupunki-mukin. Olen nähnyt noita mukeja sisustuslehdissä ja eräällä ystävälläni. Ajattelin, että tuo neljän mukin sarja olisi mukava kerätä muistoksi meidän kodin valmistumis- ja muuttovuodesta. Kun vuosi 2012 on meille muutakin kuin vain se vuosi kun Helsinki on maailman designpääkaupunki. Lisäksi mukeissa on muitakin yhtymäkohtia meidän muuttoelämäntilanteeseen tänä vuonna: mehän muutamme tavallaan lähiöstä kaupunkiin ja vielä se, että mukit ovat Arabian, on meille monimerkityksinen juttu. Pidän myös tuosta Teema-mukin mukikoosta (3 dl), ihanteellinen aamukahvimukiksi. Aloitin keräilyn hankkimalla Puisto-mukin, koska se oli mielestäni nätein väreiltään ja kuvitukseltaan.

Ja sitten pieni vinkki omaa Kotikaupunki-mukia halajavalle: meidän Prismassa mukit olivat ainakin pari euroa yleistä hintatasoa halvemmat!

Kurkistus uuteen kotiin

Tänään koitti se kauan odotettu päivä ja päästiin kurkkaamaan meidän tulevaan kotiimme! Ainakin melkein. Työmaalla on vielä työt sen verran kesken, että pääsimme tutustumaan vain uuden talon ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen (meidän asunto on kolmannessa/neljännessä). Onneksi myös meidän alakerrassa on samanlainen kämppä, joten saatiin nyt hyvin käsitystä asunnon koosta ja mittasuhteista. Siellä me siis hyörimme mittanauhan, muistiinpanovälineiden ja kameran kanssa (kuvia en uskalla tähän kuitenkaan laittaa, kun asunto ei olllut se meidän).

Mua jännitti ihan kamalasti mennä työmaalle, koska olemmehan tavallaan ostaneet sian säkissä. Mutta hermoilin ihan turhaan, sillä asunto tulee olemaan aivan ihana! Tilava ja valoisa. Huomasi kyllä, että pelkän pohjapiirustuksen perusteella arvioi mittasuhteita helposti väärin, mutta me emme onneksi kokeneet siinä suhteessa kuin positiivisia yllätyksiä: keittiö oli leveämpi, iso makuuhuone isompi, olohuone leveämpi, eikä niin pitkulainen ja vessat pienempiä (natisen aina uusien kämppien kylpyhuoneiden isosta koosta, ne kun ovat mielestäni melkein samankokoisia kuin muut huoneet, joten nyt pienet vessat ovat positiivinen juttu). En malttaisi enää odottaa muuttoa, mikä rakennuttajan edustajien arvioiden mukaan on luultavasti kesäkuussa. Vielä siis ainakin neljä, lähes viisi kuukautta odotusaikaa. Huoh.

Anssilla oli auton hansikaslokerossa pieni yllätys tätä juhlahetkeä varten…