Kuten olen tainnut jo mainitakin, niin täällä ovat meneillään hoitovapaan viimeiset kuukaudet ja kuopuksellekin on haettu päivähoitopaikkaa tammikuulle. Olo on tietenkin haikea, mutta aika tuntuu myös oikealta töihin paluuta ajatellen. Helmikuussa 2 vuotta täyttävä tomera poikanen tulee varmasti viihtymään päiväkodissa ja itsekin jo odottelen uudenlaista arkea.
Paluu freelanceriksi toki hieman jännittää. Muutamaa vanhaa asiakasta lukuun ottamatta asiakaskunta ja oikeastaan kaikki työkuviot on luotava uudestaan alusta alkaen. Ensimmäiset kuukaudet toimeentulo on siis varsin epävarmaa ja vanhojen työskentelytapojen mieleen palauttaminen ja uusien juttujen opetteleminen vie sekin varmasti aikansa.
Äitiyslomalle melkein kaksi vuotta sitten jäädessäni annoin itselleni luvan kuulostella, onko tämä ammatti ja tämä tapa sitä harjoittaa minulle se oikea. Lupasin itselleni, että on ihan ok haluta jotain muutakin kuin olla kääntäjä ja freelancer. Kahden vuoden pohdiskelun ja sulattelun jälkeen olen kuitenkin innoissani palaamassa töihin. Kääntäjän ammatti on edelleen se unelma-ammattini, ja jos sitä yritttäjän arkeen kuuluvaa ajoittaista epävarmuutta ei oteta lukuun, niin myös freelanceriksi palaan mielelläni. Tuntuu myös, että nyt on oikea hetki kokeilla toteuttaa muutamia ammatillisia haaveitani. Sellaisia, jotka nekin onnistuvat vain freelancerina.
Aluksi tavoitteena on tehdä kuusituntisia päiviä ja nelipäiväistä työviikkoa ainakin ensi syksyyn asti. Tosin kuten muut yksityisyrittäjät ja freelancerit varmasti tietävätkin, ihan noin tarkkaan suunnitelmaa on mahdoton toteuttaa. Projekteista riippuen mukaan mahtuu vamasti kaikkea 10-tuntisista työpäivistä kaksipäiväisiin viikkoihin.
Mutta minä olen valmis. Sitä ennen kuitenkin otan kaiken irti näistä viimeisistä kotiäitikuukausista.
