Onnistuneiden juhlien asu

Viikonloppuna sain ilon emännöidä mahtavia 330-vuotisjuhlia yhdessä kymmenen muun tänä vuonna 30 vuotta täyttävän/täyttäneen ystäväni kanssa.

Vieraat tykkäsivät ja me tykkäsimme. Iso kiitos kaikille osallistuneille!

Juhlat olivat niin hauskat, että en illan aikana ottanut yhtään ainoaa valokuvaa. Kun nyt kuitenkin huippuillasta halusin pari sanaa kirjoittaa, niin kuvitukseksi saa kelvata juhla-asuni, joka omasta mielestäni oli onnistunut. Ainakin se täytti sille asettamani kriteerit: että tuntisin itseni kauniiksi ja kuitenkin omaksi itsekseni.

Juhlamekkona toimineen Vilan pitsisen pikkumustan ostin pari päivää aikaisemmin (helmaa lyhensin muutamalla sentillä).  Asusteet sen sijaan löytyivät kaappien perukoilta.

Kengät ostettu valtavan isosta ja edullisesta kenkäkaupasta Venetsian läheltä vuonna 2006. Ne ovat ihan mielettömän mukavat jalassa.

Vyö ja sormus ovat äitini vanhat.

Laukku, korvakorut ja rannerenkaat Accessorize.

Virkattu amppeli

Vielä ei ole muuttostressi iskenyt päälle, vaikka merkkejä on jo havaittu yön hämärinä tunteina, kun unen päästä ei meinaa saada millään kiinni tehtävälistan vilkkuessa verkkokalvoilla. Sitten kun se iskee, niin en voi muuta kuin syyttää itseäni. Mitäs touhuilin turhia silloin, kun olisi pitänyt jo toimia. Esimerkiksi virkkasin.

Uusin tekele on tämä virkattu amppeli parvekkeelle tulevia orvokkeja varten. Inspiraation sain Kotilon blogista.

Sivupoluilla

Aurinkoinen päivä ja viikonloppuna virinneet matkasuunnitelmat saivat tieni kulkemaan vaatteiden ”hovihankkijani” Asos.comin sivuille kesäasuostoksille. Olen tilannut Asosilta jo usean vuoden ajan. Virheostoksiakin on tullut aina joskus tehtyä ja englantilaisessa nettikaupassa palautuspolitiikka on melko monimutkainen. Enemmän olen kuitenkin onnistunut hankkimaan niin ihania vaatteita, että klikkailen niitä tuolta kotiin edelleen. Nyt jään jännittämään, kumpaanko kategoriaan jumpsuit ja bikinit kuuluvat...

Kuvat Asos.com

Kuten olettekin varmasti huomanneet, niin poikkean aina välillä (varsinkin viime aikoina) melko paljonkin tuosta pääjuonesta (muutto ja sisustus). Tämä siitä syystä, että muuttovalmistelujen ja mökkielämän tiimellyksessä itse sisustusaiheiset suunnitelmat ja ajatukset ovat jääneet päässäni vähemmälle. 

Näin laaja aiherepertoaari saattaa olla vain väliaikaista, tai sitten pysyvää. Siihen vaikuttavat allekirjoittaneen fiiliksen lisäksi myös teidän mielipiteenne. 

Siis oi rakkaat lukijani, jos tykkäätte muistakin, kuin sisustusaiheisista postauksistani, niin älkää epäröikö ruksata Tykkään-ruutua aina kun luette teitä kiinnostavasta aiheesta. Tai sitten voitte kirjoittaa mieltymyksistänne ja lempiaiheistanne kommenttiboksiin. Palaute on enemmän kuin tervetullutta ja se otetaan kiitollisena vastaan!

Vaatehuonehaaveilua

Haluaisin, että tulevat vaatehuoneemme olisivat vaatehuoneita. Eivät epämääräisiä komeroita, jotka tungetaan täyteen tavaraa, vaan hyvässä järjestyksessä olevia säilytystiloja, joihin voisi mennä hyvillä mielin hengailemaan ja valitsemaan seuraavan päivän vaatteita. Isojahan ne eivät ole, mutta kun olisivat edes järjestyksessä.

Toisessa olisi aikuisten vaatteet ja toisessa lasten. Ylimpien hyllyjen laatikoihin voisi piilottaa hätätapauksessa muutakin, mutta näkyvillä olisi vain vaatteita ja muuta pukeutumiseen liittyvää.

Kuvissa näkyy nykyisen kodin säilytysratkaisuja. Nykyinen vaatehuone on juuri sellainen kun en haluaisi niiden tulevien olevan.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa mielessä on jo aika paljon suunnitelmia ja ajatuksia, jotka alkavat sanoilla ”sitten siellä uudessa kodissa…”. Osa niistä on melko epärealistisia: ”…on koko ajan siistiä” tai ”…lapset ei kiukuttele” jne.

Yksi ”sitten kun”, mistä olemme Anssin kanssa samaa mieltä, on se haave, että uuteen kotiin olisivat sukulaisemme, ystävämme ja tuttumme tervetulleita lyhyelläkin varoitusajalla. Toivoisimme, että vieraita kävisi paljon. Vietettäisiin aikaa yhdessä läheisten kanssa.

Ei niin, että vieraita kutsutaan pari kertaa vuodessa ja niitä vierailuja edeltää hirvittävä stressi siivoamisesta ja tarjottavista. Vaan, että enemmän tehtäisiin vaikka ruokaa yhdessä tai vain kahviteltaisiin. Että meille voisi tulla, kun siltä tuntuu. Ilman sen suurempaa suorittamista tai paniikkia (olen nimittäin erikoistunut kumpaankin).

Tähän siis ainakin pyritään. Katsotaan, mitä todellisuus tuo tullessaan.

Nykyinen olohuone on jo melko avara...