Pilviperhe

Näköjään tämä ruskea teema vielä jatkuu. Tilasin nimittäin tytöille emännöimilläni Me&I-kutsuilla nämä ihanat pilvitunikat. Lisäksi sain samaisesta kuosista t-paidan itselleni emännänlahjaksi. Vaikka paita ei ole ihan mun tyyliä, niin se oli ihan pakko valita, että kaikilla tämän perheen naisilla olisi samanlaiset. Helmi jo ilmoitti laittavansa oman mekkonsa "juhliin".

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Meidän viikonloppu meneekin jo totutun kaavan mukaan: lauantaina siivotaan ja sunnuntaina mennään sukulaisille evakkoon asuntonäytön ajaksi. Tällä kertaa mummille.

Vitriinikaappi

Meidän uuteen keittiöön ei ainakaan aluksi ole tulossa lasiovellisia astiakaappeja tai avohyllyjä, vaikka kummatkin ovat mielestäni kivoja. Mielelläni laittaisin kuitenkin kauneimmat maljakot ja astiat esille vaikka sitten olohuoneen puolelle. 

Vitriinikaappi olisikin se houkuttelevin ratkaisu. Tällä hetkellä mua miellyttää erityisesti ajatus matalasta vitriinikaapista. En sitten tiedä miten lapsiystävällinen on matala lasinen kaappi täynnä lasiesineitä. Nyt kun Armikin kohta alkaa tekemään tutkimusmatkojaan. Toisaalta ihan hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi (koputetaan puuta) tuon makuuhuoneen lasiovellisen vaatekaapinkin kanssa, vaikka Helmi kaapin ovia välillä aika kovaa paiskookin.

Tämä kaappi on aivan ihana!  Kuva otettu aikoinaan jostain lehdestä, mutta mistä lehdestä, sitä en muista. Ikea ei vain enää taida näitä Edeforseja valmistaa..

Yksi vaihtoehto olisi sitten tällainen nykyisen tyylinen hylly/kaappi, missä lasiovet olisivat vain ylhäällä, pienten kätösten ulottumattomissa. Tämän nimenomaisen yksilön olin ajatellut mökkiä kaunistamaan, mutta nyt mietityttää, josko se kuitenkin kelpaisi ensihätään (valkoiseksi maalattuna?) meillekin.

Tuolla lasikaapissa vartioi kahvikuppeja tällainen hieno pöllölamppu. Harmi vain, että se ei taida enää toimia...

P.S. Hihi, arvaatteko muuten, miten sain otettua tuon ensimmäisen kuvan ilman, että ikkuna heijastui lasioviin? Anssi piteli takanani vilttiä kuvaa ottaessani, tarkalla silmällä sen voi ehkä heijastuksesta nähdäkin...

Jotain ruskeaa kuitenkin

Olen tainnut aikaisemmin sanoa haluavani eroon tästä nyt melko runsaasta tummanruskeasta väristä täällä. Jotain ruskeaa kuitenkin tulee mukaan myös uuteen kotiin.

Pyöreät purkit ovat Aarikan ja neliskulmainen Marimekon.

Meidän kaappien koluaminen on vähän kuin kirpputorilla kävisi. Löytöjä voi tehdä jopa keittiön kaapeista, vaikka ne on käyty perusteellisesti läpi keittiöremontin aikoihin neljä vuotta sitten. Säilytyspurkit ajattelin ottaa yläkaapin perukoilta aktiiviseen käyttöön. Pehtoori-pannua en vielä jokunen vuosi sitten arvostanut ollenkaan, värikin kun oli mielestäni niin ruma. Niin se mieli muuttuu. Vieläkin meidän perheeseen kuuluu yksi, joka ei ymmärrä näitä klassikkoasioita, mutta jota yritän kyllä kovasti kouluttaa.

Sitten on tämä häälahjaksi saamamme, itse valitsemamme lipasto, jolle on jo onneksi paikka tiedossa portaiden alla. Tosin olen ajoittain leikitellyt ajatuksella sen maalaamisesta muun väriseksi...

Tästä peilistä pidän kovasti. Se on mummin vanha, äidin lapsuudenkodista. Ja mielestäni ihana nimenomaan ruskeana. Aika näyttäköön sille sopivan paikan.

Maisemat

Toinen asia (ensimmäinenhän löytyy täältä), mitä varmasti tulen siellä tiheään asutulla alueella talon kolmannessa kerroksessa kaipaamaan, ovat nämä maisemat. Jokaisesta ikkunasta näkee pitkälle, vastapäisiä asuintaloja vain yhdessä ilmansuunnassa. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät selvästi, auringonlaskusta puhumattakaan. Lisäksi vielä lähestyvä ukonilma ja sateenkaaret.

Talvimaisemia tammikuulta

Mielenkiintoisia tapahtumia kaipaavalle riittää toimintaa vastapäisen talon pihalla. Vieressä olevan lukion penkkaritunnelmia pystyy seuraamaan aitiopaikalta. Ja Helmin lemppari oli viime kesänä kuumailmapallojen katseleminen. Niiden matkaa voi seurata ikkunasta toiseen.

Kesäinen auringonlasku kuuden vuoden takaa

Mutta ennen kaikkea nämä maisemat, niitä en toivottavasti unohda koskaan. Niistä pystyi nauttimaan kotoa poistumatta.

Korut esille

Omistan melko paljon koruja, joista osa on värikkäitäkin. Käytän niitä oikeastaan vain kesäisin, joten suurimman osan aikaa vuodesta niillä on lähinnä sisustusta kaunistava tehtävä. Haluaisin käyttää korujani sisustuselementtinä myös uudessa kodissa. Ja näkyvämmin kuin nyt. Korunaulakko esimerkiksi sijaitsee tällä hetkellä vaatekaapin oven sisäpuolella, katseilta piilossa. 

Korut voisi laittaa esille vaikka vähän tähän tapaan. Tuollaisen koruhenkarin voisi varmasti askarrella itsekin.

Kuva otettu aikoinaan lehdestä, jonka nimeä en valitettavasti enää muista.

Nyt säilytän korujani siis naulakossa, lasipurkissa, korurasioissa ja piirongin laatikossa.

Lähinnä matkamuistoksi saamani korurasiat ovat kyllä niin rakkaita, että korujen säilytys monessa eri paikassa tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Mielellään niin, että rasiatkin ovat nätisti esillä.

Tosin näissä rasioissa on kyllä kaikkea muutakin kuin vain koruja. Ja Helmi rakastaa niiden sisällön tutkimista.