Oletteko koskaan haikailleet jonkun kirppikselle roudaamanne vaatekappaleen perään? Minä olen. En tosin ehkä koskaan niin kovasti kuin tänä kesänä aikoinaan Tukholmasta kesätyökruunuilla ostamani farkkuhameen perään. Silloin parikymppisenä hame osoittautui käytössä liian pitkäksi ja liian korkeavyötäröiseksi (muistikuvieni mukaan siis ihan täydellinen nyt päälle kolmekymppiseen makuuni!), joten juurikin siksi ja oletettavasti myös farkkuhameiden suosion ajautuessa aallonpohjaan se päätyi seitsemän vuotta sitten muuttotohinoissa kirppiskuormaan. Kuten myös valtava osa muustakin opiskeluaikojen vaatekaapistani.
Harmittelin farkkuhameen kohtaloa tässä yksi päivä mummilleni, ja samalla hetkellä tajusin, että kyseiseltä kirpputorikeikalta myymättä jääneet tavarat lojuvat edelleen mummin kellarikomerossa!
Kellarin hämärässä lymysi aikamoinen määrä vaatemuistoja omasta menneisyydestäni, ja lukuisten biletoppien ja keinokuituneuleiden alta löytyi kuin löytyikin juuri tämä farkkuhame! Mikä onni, että se ei ollut mennyt aikoinaan kaupaksi ja mikä onni, että juuri tuon kyseisen kirpputorikäynnin myymättömät vaatteet oli poikkeuksellisesti säilötty kellariin. Hame on yhtä täydellinen kuin muistin ja vielä sopivan kokoinenkin (vyötärönympärys on toki kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana, mutta muistikuvieni mukaan en aikoinani käyttänytkään hametta sen mallin mukaisesti vyötärön kapeimmassa kohdassa, vaan lantiolle laskettuna, joten hankin silloin silloista kokoani isomman koon).
Nyt ymmärrän myös, miksi suorasukainen mummini käytti vaatteistani aikoinaan mielellään adjektiiviä "kittana", sillä useimmat noista nuoruuteni vaatteista vaikuttivat lähes sopivan kokoisilta kasvupyrähdyksen alkumetreillä tarpovalle 9-vuotiaalle esikoiselle.
Farkkuhame Wrangler // toppi Asos // sandaalit kirppikseltä // korvakorut New Yorkista
Lähetä kommentti