Syksyn ensimmäiset

Viime viikolla aloitin jokasyksyisen neulomisen ja sen jälkeen puikkoja on ollut varsin hankala saada käsistä pois. Homma noudattaa jokseenkin samaa kaavaa vuodesta toiseen. Pari viikkoa menee lähes maanisessa neulomisvimmassa, sitten into vähän laantuu ja sitä ehtii tehdä taas muutakin.

Vaikka nyt mennäänkin siinä maanisessa vaiheessa (legoleikitkin sujuvat näppärästi neulomus kädessä, tytötkin taitavat ymmärtää tilanteen väliaikaisuuden), niin menneenä viikonloppuna sitä on ehtinyt tehdä kumma kyllä muutakin. Kokeilin uusia ruokareseptejä, joilla keräsin kiitosta miehen lisäksi myös lasten taholta (melko harvinaista meinaan), ulkoilin muun perheen kanssa kirpeän aurinkoisessa syysilmassa (ihan parasta), ihastelin suloista pientä tytön tylleröistä (ja ihmettelin, miten se oma rääpäle on jo seitsenkuinen pötkylä) ja vietin illat miehen (ja osan ajasta vauvankin) kanssa sohvalla television ääressä (katsottiin mm. Pedro Almodóvarin trilleri Iho jossa elän - aikamoinen). Oikein mukava viikonloppu siis, vaikka lauantaiksi kaavaillut design week -menot jäivätkin toteutumatta.



Lähetä kommentti