Viljelysuunnitelmia

 

Kevät on erilaisten puutarhaan liittyvien suunnitelmien aikaa. Sen lisäksi, että olen jo ennättänyt etsiä ulkopuolisia tekijöitä kaikkein vaativimmille urakoille (kurtturuusun hävitys nyt erityisesti), niin olen tietenkin tehnyt suunnitelmia myös palstan sen osan varalle, jota voisi kutsua keittiöpuutarhaksi (kasvimaa ja neljä lavakaulusta).

Tänä vuonna aion edetä näissä asioissa maltillisesti, enkä esim. kylvää samalla kertaa koko pussillista salaatin siemeniä yhteen riviin tai istuttaa kuutta tomaatintaimea pienelle alalle. Vähemmän on enemmän, tiedättekö.

Onnistuin viime kesänä homehduttamaan lähes kaikki siemenvarastoni, joten tänä keväänä saan aloittaa kaikin puolin puhtaalta pöydältä. Tavoitteena on kylvää ja kasvattaa vain sellaista, jota varmasti tulee käytettyä ja hyödynnettyä. Tällä hetkellä suunnitelma on seuraava:

Kasvimaa (kuvassa kaikista isoin ruutu): Anssille lehtikaalia (hankin taimina), 1-vuotiaalle herneitä, salaattia (viime vuoden onnistujista uusintaan pääsee luultavasti ainakin 'Lollo Rosso') ja perunaa (josko vaikka 'Siikliä' tällä kertaa, jussit ja timot on niin nähty) ja sitäkin edellisvuosia vähemmän.

Isoin lavakaulus: tähän lavakaulukseen istutin jo syksyllä valkosipulia, lajikkeita 'Unikat' ja 'Germidour'. Aiemmin talvivalkosipulit eivät jostakin syystä oikein ole menestyneet, katsotaan miten nyt käy.

Pienet lavakaulukset: toiseen kukkia (mm. syksyllä keräämiäni kehäkukan siemeniä) ja toiseen ruohosipulia (sitä kasvaakin jo valmiina, jos vain on pärjännyt talven yli), persiljaa ja pinaattia.

Tomaattilavakaulus: 2 - 3 tomaatintaimea ja basilikaa, ehkäpä pari erilaista lajiketta. 

Esikasvatusta ei näiden suunnitelmien mukaan vaadi mikään, koska joko ostan taimet valmiina tai sitten kylvän siemenet suoraan maahan. Taimihylly nousee ikkunalle kuitenkin tänäkin vuonna, koska syötävien lisäksi haluan palstalle myös (trendikkäästi) edellisvuosia enemmän yksivuotisia kukkia.

Vaatteidenostolakko

Olen pohdiskellut jälleen kriittisesti ostokäyttäymistäni. Konmaritin vaatteeni viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen olenkin mielestäni harkinnut ostoksiani tarkemmin ja siirtynyt enenevässä määrin suosimaan suomalaisia merkkejä sekä shoppailemaan kirppiksillä. Vaatevarasto on kyllä silti päässyt paisumaan kuin varkain.

Lähiakoina olen myös ärsyyntynyt somekäyttäytymiseeni. Seuraan monia tyyliaiheisia tilejä insproitumismielessä ja etsin ideoita yhdistää jo olemassa olevia vaatteitani uudella tavalla, mutta aika ajoin huomaan päätyväni instasta/facebookista klikkailemaan kauppojen sivuille ja vakavasti harkitsemaan jonkin sellaisen vaatteen ostamista, jota en oikeastaan sitten kuitenkaan tarvitse. Sillä jos rehellisiä ollaan, niin en taida tarvita mitään. 

Tämän johdosta rupesin ensi kertaa harkitsemaan vakavasti vaatteiden ostolakkoa ja nyt päätinkin sellaisen aloittaa. Tavoitteena minulla on olla puoli vuotta hankkimatta mitään vaatteita itselleni. Muutamat lipsumiset ovat ok, mutta en aio etukäteen tehdä itselleni valmiiksi porsaanreikiä, vaan pohdiskelen mahdolliset poikkeukset sitten tapauskohtaisesti ja kriittisesti.

Liitän lakkoon vielä kaksi muutakin twistiä.

Twisti yksi: Siirsin juuri kesävaatteet laatikoihin, ja nyt vaatehuoneen hyllyillä ja henkareilla on vain syys- ja talvikauteen sopivia vaatteita. Henkareissa riippuvien vaatteiden osalta ajattelin lisäksi tarkastella niiden käyttöastetta ja kääntää henkarin toisin päin, jos vaatetta käytän. Puolen vuoden päästä sitten tsekkaan, onko henkareita kääntämättä ja siten vaatteita käyttämättä.

Ja sitten twisti kaksi (ehkä se kaikkein vaikein): yritän olla ostamatta puoleen vuoteen uusia lankoja. Neuloa toki saan, mutta lankavarastoistani jo valmiiksi löytyvillä langoilla (niitä on paljon, riittävästi isoihinkin projekteihin).

Lakko alkaa n, y, t, nyt ja päättyy 15. maaliskuuta 2022. Väliaikatietoja luvassa ainakin instassa ja viimeistään puolen vuoden päästä yhteenveto täällä blogissakin.

Liittykää ihmeessä mukaan, jos yhtään siltä tuntuu!

Omenoita, omppuja, omenia ja vähän luumujakin

 

Tämä hoitovapaalla olohan on varsin näppärä tapa saada mökin sadosta suurempi osa hyödynnettyä. Ainakin omenasadosta. Ison osan kuopuksen päikkäreistä olen nyt jo parin viikon ajan kuluttanut nimittäin omenoiden lohkomiseen soseita, hilloja ja mehua varten. Tällaisessa mittakaavassa omenahommiin ei ole aikaisemmin riittänyt aikaa, energiaa eikä innostustakaan. 

Mehun keittelen maijalla ja se juodaan jääkaappikylmänä parin päivän sisällä. Soseeseen tulevat omput höyrytän, soseutan ja pakastan jääpalamuoteissa pieniksi suupaloiksi, jotka on helppo lisätä puuroon, jogurttiin tai pirtelöön. Soseeseen en laita sokeria (koska vauva), mutta mahdollisesti ripauksen kanelia, inkivääriä tai vaniljaa. Makeampana vaihtoehtona kokeilussa on ollut uuniomenahillo, johon laitoin omenoiden lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Ja sitten on tietenkin ne piirakat, puutarhurin lasten ystävät, joilla herkutellaan koko satokausi milloin milläkin täytteellä, nyt siis omenalla. Kaksi reseptien kestosuosikkia olen teille jo jakanutkin, ne löytyvät täältä ja täältä.

Luumujakin löytyy tänä vuonna ja ne olen pilkkonut omenoiden sekaan ja soseuttanut, sillä pelkistä luumuista tehty sose oli ilman sokeria melko karvasta. 

Vielä kiinnostaisi tehdä ns. aikuisten omenahilloa (miksei luumukin), joka sopisi juustojen ja keksien kaveriksi. Yhden kokeiltavan reseptin jo sainkin, mutta nyt kaikkien omenareseptit jakoon, materiaalia meinaan riittää vielä. Puussa, maassa, mökissä ja parvekkeella.

 

Sateen jälkeen

 

Viime viikko oli niin sateinen ja syksyinen, että jännitimme tosissamme, millaista säätä viikonloppu toisi tullessaan. Onneksi säätiedotus piti sunnuntain osalta paikkansa ja saimme juhlia 10-vuotiaan kaverisynttäreitä lämpimässä säässä auringonkin pilkistäessä aika ajoin pilvien takaa. Viime vuonna moiset juhlallisuudet jäivät koronan vuoksi välistä, mutta sitäkin ihanampaa oli taas valmistella lastenjuhlia ja kattaa värikkäästi omenapuun alle. Vapaamuotoisen ohjelman lisäksi kehittelin tytöille suunnistuksen, jossa etsittiin mm. vaaleanpunaista mökkiä, pinkkiä postilaatikkoa ja päärynöin koristeltuja portteja. Koska siirtolapuutarha-alueemme on iso, rajasin kartalle siitä vain osan. Kakuksi päivänsankari tilasi mutakakun.

Kesäkaudella lähes viikko poissa mökiltä on pitkä aika, joten siksikin oli ihana taas käyskennellä puutarhassa ja nauttia lämpimästä loppukesän päivästä.

Kesähattara

Nimensä mukaisesti tämän neuleen tekemiseen menikin sitten melkein koko kesä. Oikeastaan projekti on muhinut mielessä vieläkin kauemmin, sillä ohjeen tähän Hip Knit Shopin Bloom mohair genser -neuleeseen tilasin jo vuosi sitten. Langat klikkailin ostoskoriin samalla kuin tämänkin neuleen langat eli keväällä. Ja lankana siis Hip Knit Shopin oma Hip Mohair värissä Minty Breeze.

Lyhyt ja leveä malli on täydellinen kesä- ja syyshuitula, joka toimii varsinkin mekkojen ja tunikoiden (sekä varmasti myös korkeavyötäröisten shortsien, mutta niiden aika taitaa olla tältä kesältä ohi) kanssa. Seuraavaksi kovasti kiinnostelisi neuloa tällä hetkellä niin kovin trendikäs slipoveri, vielä kun löytäisi kivan ohjeen, vinkatkaapa jos tiedätte!