Onnistunut asu

Pääsemme huomenna Anssin kanssa viettämään iltaa ystäväpariskunnan bileisiin, ja tämä edelliseen iltamenoon omasta vaatehuoneesta löytynyt asukokonaisuus on vahva ehdokas huomisenkin päällepantavaksi. Olin ihan hurjan tyytyväinen tähän asuun, kuten kuvien iloisesta ilmeestäkin voi päätellä. Pitkän hamekesän jälkeen farkutkin tuntuivat hyvältä päällä, tuo pusero ei nyt oikeastaan petä koskaan, ja Tallan puukengistä on tullut varma valinta aina, kun tiedossa tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa.

Meinasin muuten kertoa teille tämän vaatteistani vanhimpiin kuuluvan puseron tarinan, mutta tajusin, että olenkin tehnyt sen jo täällä. Siinä on hyvä esimerkki, että joskus ketjuliikkeestä ostettu tekokuituvaatekin voi kestää vuosia, tässä tapauksessa jo yli kymmenen.

toppi BikBok (2007) // farkut Lee (2017) // puusandaalit Talla (2018) // laukku Herttoniemen pihakirppis (2019) // korvikset Århusista

Elokuu mökillä

Elokuussakin ehdimme nautiskelemaan mökillä, vaikka arki toikin mukanaan kiireet. Parhaimpia olivat koko perheen arki-iltavisiitit ja elokuun puolivälin vaiheilla vietetty mökkiviikonloppu, joka tuntui ihan lomalta yöpymisineen kaikkineen. Elokuun alussa vietettiin mökillä myös tyttöjen syntymäpäiviä sukulaisille, jonka jälkeisistä tunnelmista kertovatkin tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa.

Tämä kesä jää mm. mieleen jättimäisisitä sipuleistaan, jotka selkeästi tykkäsivät alkukesästä pariin otteeseen levittämästäni viherkatteesta. Isoimmat niistä ovat nimittäin miehen nyrkin kokoisia. Maatiaisen siemenistä idättämäni tomaatit, Matinat ja Potattomatit, puolestaan rehottavat omassa lavassaan (johon tyhjensin mullaksi useampia kasvatussäkkejä) ja ovat tällä hetkellä täynnä raakileita.

 

Sunnuntain kotikuvat

Terveiset yhden naisen sairastuvalta. Muu perhe lähti jo aamupäivästä viettämään loppukesän sunnuntaita, mutta minä jäin nyhjäämään kotiin alkusyksyn flunssan kourissa. Olen nukkunut, katsonut kolme jaksoa Game of Thronesin vitoskautta (taisin löytää uudestaan intoni tuohon kyseiseen sarjaan) ja äsken kuljeskelin ympäriinsä kameran kanssa.

Sisustusrintamalla on nimittäin tapahtunut tämän huushollin mittakaavalla mitattuna aika paljon viime viikkoina. Yksi kaappi on vaihtanut paikkaa, ostin uuden viherkasvin ja järjestelin olohuoneen kirjahyllyä uudelleen. Keväisin ja kesäisin mökki vie kaiken huomion, ja koti jää satunnaisia imurointeija lukuun ottamatta täysin oman onnensa nojaan. Sitten syksyisin tilanne kääntyy niin kuin selkeästi näyttää käyvän tänäkin vuonna. Ehkä kohta olisi aika myöhästyneelle kevätsiivouksellekin.

Loppukesän arkiasu

Nuorimmaisella alkoi tällä viikolla päiväkoti ja elämä siirtyi taas askeleen verran lähemmäs normaalia arkea. Arjen alkaminen ei ahdista, oikeastaan päinvastoin, säännöllisempi päivärytmi on vain tervetullutta, ja itsekin odotan innolla, että pääsen taas täysillä töiden pariin. Syksy tuntuu edelleen aina uudelta alulta (vahvemmin kuin vuodenvaihde), vaikka koulu- ja opiskeluajoista onkin jo aikaa. Siksi teen mielelläni suunnitelmia seuraavaksi vuodeksi juuri tässä vaiheessa.

Tässä loppukesän arkiasussa on kaksi Rooman-tuliaista, yksi ensisijaisesti kevään Rooman-reissua silmällä pitäen ostettu vaatekappale ja sitten vanha lemppari jo useamman vuoden takaa. Musta maksihame kulkeutui vaatekaappiini kovimman maksimittavillityksen aikoihin ja on pysynyt osana tyyliäni siitä saakka.

maksihame New Look (2016) // t-paita Nosh (2019) // lenkkarit New Look (2019) // olkalaukku Roomasta (2019)

Matka menneisyyteen

Sain alkuviikosta läpikäytäväkseni laatikollisen isäni vanhemmille kuuluneita vanhoja valokuvia ja valokuva-albumeita Pohjanmaalta. Vanhat valokuvat ovat mielestäni aina olleet hurjan kiehtovia, varsinkin ne pienet mustavalkoiset poseerauskuvat juhlasta ja arjesta.

Mummilla olen useaan kertaan käynyt läpi äidin puolen suvun pikkiriikkisiin kuviin tallennettua historiaa, mutta näiden mummun ja papan kuvien joukossa oli sellaisiakin, joita en muista nähneeni koskaan ennen edes heillä käydessäni. Tunnekuohu oli siis valtava, kun löysin mm. kuvia isästäni arviolta alle 20-vuotiaana nuorukaisena sekä isovanhemmistani vastarakastuneina, ujot ja onnelliset hymyt huulillaan. Hämmentävää oli myös nähdä isällä 50 vuoden takaisessa peiliselfiessä sama kamera, joka löytyy minulta edelleen työhuoneen kaapista. Muutamat kuvista olivat niin helmiä, että harkitsen niiden kehittämistä ja kehystämistä meille tänne kotiin. Ja taidanpa muuten myös selvittää, olisiko tuosta kamerasta vielä johonkin.

Sitten vielä vanhoihin kuviin liittyvä Instagram-vinkki: tunnisteella #aprillaprill_nuochdå löytyy nimittäin kuvia, joissa menneisyys ja nykyisyys on yhdistetty samaan kuvaan.