Kotisaari

Vaatii sulattelua

Olen jo pitkään haaveillut mustavalkoraidallisista legginseistä. Sitten kuitenkin jotenkin ostin vihreät. Aika räikeän vihreät vieläpä, tai tuollaiset neonmintunvihreät. Ne ovat pilkottaneet vaatehuoneen korista nyt ainakin kuukauden. Koskaan eivät ole sopineet kaavailemaani asukokonaisuuteen. Kunnes sitten yhtenä kotipäivänä vedin ne jalkaan. Ja tykkäsin! Ihan piristysruiske aurinkoisena kesäpäivänä. Eilen uskaltauduin niissä jo kaupungille kampaajalle ja heti sain kehuja. Mulle aina välillä käy näin. Ostan vaatteita, jotka vaativat sulattelua. Sitten niistä tuleekin ehdottomia lemppareita.

Legginsit Asos.com ja pitkä t-paita H&M

Ja mitäs sitten seuraavaksi?

Keräsin eilen kutakuinkin kuusi tuntia vadelmia ja siinä samalla ehtii mietiskellä kaikenlaista. Tein esimerkiksi sellaisen havainnoin, että viime vuosien aikana olen koko ajan odottanut jotain sellaista, jonka on määrä tapahtua monen kuukauden päästä. Ensin oli häät, joita valmisteltiin ja odotettiin vuosi. Sitten ruvettiin odottamaan vauvaa, sitten odotettiin että vauva kasvaa, sitten odotettiin taas vauvaa. Ja tietenkin siinä samassa odotettiin myös kaksi vuotta uutta kotia.

Nyt noista isoista ja pitkään odotetuista elämänmuutoksista on selvitty (kunnialla vissiinkin), eikä tällä hetkellä olekaan sitten mitään odotettavaa. Paitsi lomamatka, päiväkodin alkaminen ja tehtaalta tilattu String-hylly. Mutta nuo kaikki ajoittuvat vain viikkojen päähän. Mitään pitkän tähtäimen odotusta ei ole. Mitään suunnitelmia ei ole tehty kuukautta eteenpäin.

Uutta ja outoa, mutta samalla helpottavaa. Nyt voi keskittyä tähän hetkeen. Nauttia ja olla ajattelematta "sitten kun".

Tämän postauksen kuvitukseksi pääsi mun silmäteräni, tyynykankaiden jämistä tehty viirinauha. Se on näköjään ottanut jäädäkseen olohuoneen koristukseksi. Varsinkin kun verhoista ei ole vielä tietoakaan. Ja sekään ei haittaa.

P.S. Tietenkin sitten aina välillä odotetaan esim. postia (mm. vaatepaketteja) ja lähes joka päivä sitä, että Anssi tulisi töistä kotiin.

Vadelmia

Seuraavat viikot kuluvat meillä (mulla) joka toinen päivä mökin vadelmapensaissa. Miten tuntuukin, että vadelmat ovat tänä vuonna tavallista isompia ja ehkä vähän maukkaampiakin. Paljon niitä ainakin on.

Kun kyse on vadelmista, niin Helmin ja Armin mahat taitavat olla pohjattomia. Armi varsinkin voisi vadelmilla korvata kaikki päivän ateriat. Helmin ruokalistaan kuuluvat myös punaherukat.

Suurin osa lopuista päätyy pakkaseen. Huonoimmat yksilöt menevät mehuun ja joistakin tehdään jotain hyvää. Kuten tänään vadelmapaistosta ystäville Italiasta.

Samaiset ystävät saivat myös pastasalaattia. Höystettynä oman kasvimaan pinaateilla. Nam.

Jotain turkoosia

Viime viikolla meille kotiutui joukko pieniä ja ihania turkooseja yksityiskohtia. Suurin osa niistä tupaantuliaislahjojen muodossa, kiitokset! Itsekin toki kannoin korteni turkoosiin kekoon ja toin kotiin sohvatyynyn Finlaysonin alennusmyynneistä.

Lahjaksi saadut turkoosit Sukat makkaralla -lasit puolestaan sopivat mainiosti yhteen jo meiltä löytyvien vihreiden kanssa.

Meillä tosiaan viikonloppuna vietettiin tyttöjen synttäreitä ja vähän tupareitakin ja kunnianhimoisena suunnitelmanani oli raportoida juhlien tarjoiluista ja tunnelmasta. No. Tyypilliseen tapaani juoksentelin hermoheikkona ympäri huushollia niin edellisen kuin varsinaisen juhlapäivänkin ja kuvasaldo jäi niin surkeaksi, että tällä kertaa juhlapostaus jää tekemättä. Onnistuneet juhlat kuitenkin olivat!

Lisäksi meillä on alkanut arki. Tavallaan. Anssin loma nimittäin loppui, mutta kolmen viikon päästä jatketaan vielä viikolla etelän lämmössä. Ja oikeastaan vasta sitten alkaa se kunnon arki. Helmin päiväkoti ja mäkin elvytän taas pikkuhiljaa yritystäni henkiin...

Vielä yksi messupostaus

Vielä olisi kuvia ja ideoita asuntomessuilta. Kun lastenhuoneet ja makuuhuoneet saivat kunnian päästä ihan omiin postauksiinsa, niin nämä muut tulevat nyt sekalaisena seurakuntana. Alta löytyy pari kivaa työhuonetta, kutsuvaa sohvaa, kivoja asetelmia sekä muutamia muita lemppareitani.