Joulukiireitä

Kaikenlaisia jouluun liittyviä ja liittymättömiä menoja. Lisäksi väsähdin jostain syystä itsenäisyyspäivän jälkeen, ja kaikki energia meni viikon ajan lähestulkoon pelkkään arjen pyöritykseen. Joulufiilis alkoi nousta toden teolla vasta torstaina, kun pääsimme miehen kanssa treffeille jouluiseen Helsinkiin. Kiertelimme Tuomaan markkinoilla, ihailimme jouluvaloja, kävimme kahvilla ja suunnittelimme joululahjoja. Eilen sitten sain viimein hommattua hyasintitkin ja tänään on ennakoitu tulevaa siivoamalla. Keittiössä nousee pullataikina ja tähän viikonloppuun on luvassa vielä kahdet pikkujoulut, joten eiköhän tämä tästä. Lisäksi ensi viikko vaikuttaa yllättäen edeltäjiään rauhallisemmalta ainakin menojen suhteen.

Löysin Tuomaan markkinoilta muuten tuon kuvissa vilahtavan tuoksukynttilän. Candle Light Storyn soijavahakynttilät ovat täysin vegaanisia ja lisäksi Suomessa pientuotantona valmistettuja. Kojussa myytiin jouluisempiakin tuoksuja, mutta itse päädyin sesongista riippumattomampaan vaihtoehtoon. Vielä kun sitä raaskisi polttaakin.

Itsenäisyyspäivän juhla-asu

Asulinjalla jatketaan, sillä itsenäisyyspäivänä tarjoutui viimein tilaisuus pukeutua ompelijalla muokattuun mummin mekkoon (lisää tarinaa mekosta täällä). Olisinpa tajunnut ottaa teille myös ennen-kuvan, sillä mekko on muuttunut varsin paljon yllättävän pienillä muokkauksilla. Ja voi että, kuinka pidänkään siitä nyt. Hihoista, pilkuista, röyhelöistä, mallista ja helman pituudesta. Täydellinen mekko hieman juhlavampiin menoihin, kuten vaikkapa juuri rakkaan kotimaan 100-vuotisjuhlintaan.

 Mekko mummin vanha / nilkkurit Ecco / laukku Oliver Bonas / korvakorut Kalevala Koru

Jotain suomalaista

Itsenäisen Suomen lähestyvän 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi mielessäni kyti jonkinsorttinen "suomalainen asu" -postaus, ja koitin kaivella vaatekaapistani aiheeseen sopivia (siis suomalaisia) vaatteita. Saalis oli ällistyttävän köyhä. Nopealla inventaariolla omistamistani vaatteista vain neljä näyttäisi olevan jotakin suomalaista merkkiä: Noshin hame, Seppälän neuletakki, Marimekon neuleesta tuunattu villatakki ja Arolan poolo. Ja noista kaksi viimeksi mainittua oikeastikin "made in Finland". Kummatkin tietenkin äitini peruja, joten suomalaista suosivaksi allekirjoittanutta ei ainakaan voi vaaterintamalla tituleerata (mutta tähän toivon mukaan tulossa pientä muutosta).

Tähän asuun valitsin sitten toisen niistä Suomessa valmistetuista, Arolan pooloneuleen, enkä voi taaskaan olla kuin ihmettelemättä vanhojen vaatteiden laatua. Suomalainen villakankaisiin, villaneuloksiin ja neulevaatteisiin erikoistunut Arola lopetti toimintansa vuonna 1990, joten tällä neuleella on ikää ainakin sen verran ja rohkenen väittää, että vielä vuosia siihen päälle. Ja se on kuin uusi. Ei nukkaa, ei silmäpakoja, ei mitään merkkejä käytöstä.

Tämä neule on siis sinnitellyt ensin äitini ja sitten minun vaatekaapissani varsin pitkään, käyden välillä kääntymässä kirppiskassissakin (onneksi vain kääntymässä!). Sitä se laatu ja ajaton malli teettää.

Hei ja on tässä asussa jotain muutakin suomalaista: Maanantaimallin Kaarella-korvikset. Asusteiden puolella suomalaisuus ei nimittäin onneksi ole ihan niin alakynnessä.

Miten on teidän vaatekaappienne laita, löytyykö henkareilta ja hyllyiltä suomalaisia merkkejä tai Suomessa valmistettuja vaatteita? Olisi kiinnostavaa kuulla!

 Pooloneule Arola / hame Asos / nilkkurit Vagabond / korvakorut Maanantaimalli

Adventtikynttilät

Ensimmäinen adventtisunnuntai ei valjennut ihan yhtä talvisissa merkeissä kuin eilinen ja nyt parhaillaankin sade rummuttaa ikkunaan. Mutta nyt jos koskaan tuntuukin ihanalta sytytellä vähän kynttilöitä. Aloitin pyhäpäivän siivoamalla koko huushollin, joten siitäkin syystä olo on raikas ja tyytyväinen ulkona vallitsevasta märästä harmaudesta huolimatta. Adventtikynttilöiksi valikoitui kodin väreihin sopivasti sointuva nelikko, jotka päätin mallailun jälkeen iskeä sittenkin irrallisiin kynttilänjalkoihin.

Loppupäiväksi on tiedossa lisää kotona hengailua sekä illemmalla keskimmäisen tulevan koulun adventtijuhla. Tunnelmallista ensimmäistä adventtia <3

Lukupäiväkirja: lokakuu ja marraskuu

Olen laiminlyönyt lukupäiväkirjamerkintöjen tekemistä viime kuukausina aika törkeästi johtuen siitä, etten ihan kamalan paljon ole lukenutkaan (neulominen on ahmaissut merkittävän osan siitä ajasta). Nyt olisi kuitenkin taas kaksi kirjaa luettuna. Kummastakin muuten tykkäsin kovasti.

Lokakuun kirja on Mikko Kamulan Metsän kansa -trilogian ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla. 1400-luvun Suomeen sijoittuva kirja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla historiaa ja kirjan sivuilla todelliseksi muuttuvaa suomalaista mytologiaa ja vanhan kansan uskomuksia. Erityisen kiehtovaa minusta oli salaperäiseksi ja voimalliseksi kuvattu luonto sekä monet nykyihmiselle hämärästi tutut sanat, jotka saavat kirjassa alkuperäisen merkityksensä.

Marraskuussa luin Kate Mortonin Hylätyn Puutarhan, jonka tapahtumat puolestaan sijoittuvat 1900-luvun vaihteesta nykyaikaan, Englantiin ja Australiaan. Kirjan naiskohtalot kietoutuvat vuosikymmenten yli ulottuvaksi arvoitukseksi, jota lukijakin saa olla mukana ratkomassa. Kirja koukutti aika ajoin melko pahastikin, ja loppua kohden tällainen nyyhkijä sai liikuttua lukiessaan useampaan kertaan.