Tähän väliin pakollinen infopaketti meidän perheen nuorimmaisen elämästä. Nyt tuo meidän pötkylä on nimittäin jo kaksi kuukautta. Neuvolassa mitattiin tänään seuraavanlaisia tuloksia (ensimmäisen kuukauden mitat suluissa): 60 cm (55,5 cm), 6350 g (4765 g) ja 40,5 cm (38,5 cm). Painoa on siis tullut lisää yli 1,5 kiloa. Jos kasvu on hurjaa, niin sitä on myös tämä ajan kulu. Tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä, niin aika ympärillä posottaa auttamatta eteenpäin.
Vauvan päivärytmiin on selkeästi ruvennut muodostumaan säännöllisyyttä. Aamulla herätään seitsemän jälkeen. Vielä pari viikkoa sitten seiskalta saatettiin vielä nukahtaa yhdeksi pätkäksi ysiin asti, mutta nyt unisen äidin vieressä pötköttävällä kaverilla on pyöreät silmät niin apposen ammollaan, että toivoakaan aamu-unista ei ole jäljellä. Tosin välillä poitsu tyytyy vielä jonkin aikaa juttelemaan itsekseen ja äiti saa torkkua vielä hetken. Aamutoimien ja seurustelun jälkeen ensimmäisille päiväunille vaunuihin parvekkeelle siirrytään kymmenen ja yhdentoista välillä. Nämä unet kestävät tällä hetkellä sellaiset 2 - 3 tuntia. Yleensä siis yhden jälkeen parvekkeelta saa hakea nälkäisen punaposkisen pojan, joka maitoa tankattuaan on kovinkin hymyileväinen, puhelias ja valmis leikkimään. Kyllä, nyt hymyä väläytellään ahkerasti jo meillekin ja isille jopa hekotellaan. Ilme ei ole enää niin usein tuima kuin vielä kuukausi sitten, mutta leluja kyllä tapitetaan tarkkaavaisesti kulmat kurtussa.
Hereillä ollessaan vauva syö edelleen noin tunnin välein. Tosin onpahan joskus jo käynyt niin, että ruokailuväli on venynyt lähes kahteen tuntiin ja kerran niinkin, ettei pojalla pitkiltä unilta herättyään ollutkaan heti kiljuva nälkä. Toiset unet ajoittuvat tyttöjen kolmena päiväkotipäivänä siihen, kun lähdemme kävellen hakemaan isosiskoja (eli puoli neljästä viiteen/kuuteen). Muina päivinä unet saattavat olla vähän myöhemmin ja usein katkonaisempia, nukkumispaikasta riippuen. Parhaiten pikkuveljeä nukuttaa parvekkeella. Illalla seurustellaan koko perheen kanssa, leikitään, syödään ja hetkittäin torkahdetaan syönnin päälle.
Meidän poika ei edelleenkään pahemmin itke tai kitise ellei ole nälkä. Silloin äänenvoimakkuus nousee vauhdilla ihan uusiin lukemiin, jos äiti ei ole heti valmiina syöttämään. Tylsyyttä protestoidaan varsinkin väsyneenä, ja silloin usein paras paikka on sylissä ja liikkeessä. Iltaunille nukahdetaan hämärässä olohuoneessa kymmenen ja yhdentoista välillä joko rinnalle, syliin tai sitteriin, mistä nukkuva vauva sitten kannetaan vaavinsänkyyn vanhempien sängyn viereen. Yöllä vauva herää syömään kahden tunnin välein, ja ensimmäisen syötön jälkeen hän nukkuu loppuyön vieressäni. Välillä tuntuu, että yöllä tissin sijaan kelpaisi tuttikin, sen verran lyhyt on ruokailupätkä ennen uudelleen uneen vaipumista, mutta tutti ei toistaiseksi tätä herraa kiinnosta pätkääkään. Omaa nyrkkiä sen sijaan on välillä kiva imeskellä. Heräämisiä yöhön kertyy siis yleensä kolme, mikä on omien yöunieni kannalta paljon parempi kuin kuukauden takainen 5 - 6 kertaa.
by Sanna M.
Eilen
Hartaudella odotettu, jännitetty ja valmisteltu päivä, paljon auttavia käsiä (kiitos!), kaiken rauhallisesti ottava pieni päätähti, äitiin takiaisen lailla takertuva isosisko, kastemaljasta unohtunut vesi, piilopaikkoja täynnä oleva juhlatila, ihanat sukulaiset ja ystävät (olette rakkaita!), kevään tähän mennessä lämpimin päivä, pieniin suihin hetkessä huvennut keksilautanen (Dominot ovat ilmeisesti parhaita), kuusi keittimellistä kahvia, onnen kyyneleitä, naurua ja puheensorinaa.
Sellainen oli meidän nuorimmaisen kastepäivä.
P.S. Blogiin sopivia kuvia vain kourallinen, perhealbumiin päätyviä monin verroin enemmän.
Sellainen oli meidän nuorimmaisen kastepäivä.
P.S. Blogiin sopivia kuvia vain kourallinen, perhealbumiin päätyviä monin verroin enemmän.
2 x kotitoimisto
Melkein heti kun suljin oman puljuni äitiysloman ajaksi, siirtyi mies tekemään etätöitä kotoa käsin ja valtasi työpöytäni ja koko työhuoneen itselleen. Aluksi surffailu ja bloggailu keittiön pöydän ääressä oli kivaakin vaihtelua, mutta melko pian koneen säilyttäminen ruokatilan pienellä sivupöydällä yhdessä valtaisan paperipinon (miten niitä paperitöitä riittää mammalomallakin?!) ja muiden tärkeiden juttujen kanssa alkoi ärsyttää. Huono organisointi yhdistettynä vauvahuuruista pehmeään päähän sai asiat aikamoiseen kaaokseen ja lopulta rupesin ruinaamaan omaa työpöytää. Sellainen hankittiin miehen kotitoimiston viereen viime viikolla Ikeasta, ja vaikka edelleen arkena käyttelen konetta olohuoneen puolella, niin oma (toistaiseksi vielä siistikin) pöytä luo ainakin tehokkaan illuusion siitä, että kaikki arjen langat ovat taas käsissäni.
Tyllittelyä
Koko päivä on tullut vietettyä sellaisen herkkuja notkuvan pöydän ääressä, että oksat pois. Kyseiselle pääsiäislounaalle pääsin tosin osallistumaan myöhästyneenä päikkäreiltä juuri "oikealla" hetkellä heränneen tosi nälkäisen pikkukundin vuoksi, mutta siitä lähtien kun lähes yhtä nälkäinen äiti viimein sai suuhunsa ensimmäisen palan karitsan paahtopaistia, niin loppupäivä olikin yhtä herkuttelua ja tietenkin hengailua ihanien aikuisten ja suloisten lasten (enkä puhu nyt pelkästään omistani) seurassa. Nämä asukuvat on räpsitty aamupäivällä juuri ennen lähtöä yllä hehkutettujen pääsiäisruokien luo. Tyllihame on jo muodostumassa pääsiäisperinteeksi, sillä tylleihin tälläydyttiin vuosi sitten näin.
Hame Blushfashion / t-paita Lindex / neuletakki Lindex / kengät Duffy
Pääsiäistervehdys
Toivottelen teille täältä Kotisaarelta oikein hyvää pääsiäistä! Meillä neljän päivän lomaan olisi tarkoitus mahduttaa kiireetöntä oleskelua koko perheen kesken sekä kyläilyä niin lähelle kuin ihan vähän kauemmaksikin. Henkilökohtaisella listallani ovat myös reippaat vaunukävelyt ja pari pientä ja tarpeellista ompeluprojektia. Eiköhän loman aikana tule uhrattua jo pari ajatusta myös ristiäisjärjestelyillekin. Tuohon vauvan omaan juhlapäivään kun on enää viikko aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogia kirjoittaa Sanna, hetken vielä kolmekymppinen neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä, puuskittainen sisustaja ja aloitteleva siirtolapuutarhuri. Blogissa tarjolla pastellisia kotijuttuja, päivän asuja, neulomisprojekteja, mökkielämää sekä aika paljon kaikkea muutakin.
Instagramissa:
@kotisaarensanna
@kotisaarenkesakeidas
Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani! Kiitos!
Archive
-
►
2021
(15)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2020
(6)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2019
(45)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2018
(69)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (7)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2017
(83)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2016
(98)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2015
(134)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2014
(135)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (14)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2013
(185)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (21)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (19)
- ► helmikuuta (19)
- ► tammikuuta (23)
-
►
2012
(233)
- ► joulukuuta (22)
- ► marraskuuta (22)
- ► heinäkuuta (25)
- ► toukokuuta (25)
- ► huhtikuuta (22)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (13)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2011
(1)
- ► joulukuuta (1)
