Vauva

Niinpä se meidän pieni poikanen pääsi vain perheensä yllättämään. Supistusten sijaan kaikki alkoikin lapsiveden menolla myöhään viime tiistaina, ja 12 tuntia myöhemmin meidät otettiin Kätilöopistolle odottelemaan ja hengailemaan vielä epäsäännöllisistä ja kovin heikoista supistuksista huolimatta. Perusteluna se, että edelliset synnytykset olivat kuitenkin edenneet suhteellisen nopeasti. Niin tämäkin sitten, kun sen aika tuli. Tapahtumaan alkoi kuitenkin vasta iltaseitsemältä, mutta silloin vauhdilla, ja pieni söpö poikamme syntyi yhdeksältä keskiviikkoiltana 11. helmikuuta. Kolme päivää ennen laskettua aikaa, tätä päivää.

Myös äidin kokoarvio yli nelikiloisesta vauvelista meni sen verran pieleen, että tämä vauva olikin meidän kolmesta kevyin 3,7 kilollaan. Ihan oman näköinen, mutta kuitenkin samalla jotenkin niin siskojensa oloinen. Toistaiseksi rauhallinen ja tyytyväinen. Kotiin pääsimme eilen iltapäivällä, ja täällä totutellaan nyt elämään viiden hengen perheenä tuon mielettömän suloisesti tuhisevan ja nukahtaessaan silmiään pyörittelevän ja tahattomia hymyjä väläyttelevän, välillä kitisevän pienen suuren ihmeen kanssa <3

Viikko 39

Viralliseen laskettuun aikaan eli ystävänpäivään on enää vajaa viikko. Kun on malttamattomana ensisynnyttäjänä joutunut odottamaan esikoistaan 10 päivää yli lasketun ajan, niin nyt väkisinkin suhtautuu melko varauksella siihen, että tämäkään vauva olisi saapumassa vielä ainakaan ennen tuota maagista lauantaita. Mitään varsinaisia merkkejäkään lähestyvästä ei vielä ole ilmaantunut, kuin että vauvelin möyrinnästä voisi päätellä, että tila äidin masussa alkaa hiljalleen käydä ahtaaksi. Huvittavinta on, että oikeastaan kaikki ne pienetkin raskauden aikana vaivanneet jutut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen viimeisten parin viikon aikana. Korvaongelmat, närästys ja harjoitussupistukset. Toisaalta kummatkin edellisetkin synnytykset alkoivat ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia. Kuopuksen syntymäpäivänä kahden aikaan yöllä herätessäni kaikki oli vielä täysin normaalisti. Noin kaksi tuntia myöhemmin alkoivat lähes saman tien säännölliset supistukset. Jännittäviä aikoja siis elellään, mahdollisesti pelkästään seuraava viikko tai sitten sinne maaliskuuhun asti... Fiiliksetkin vaihtelevat kutkuttavasta odotuksesta jännitykseen, rauhalliseen mieleen, huoleenkin. Miten synnytys menee, onhan vauva kunnossa, miten uusi tulokas vaikuttaa perheeseemme ja elämäämme, ja ennen kaikkea, millainen tyyppi sieltä oikein maailmaan putkahtaa.

Pojan paikka

Kuukausi sitten podin vielä pienoista haikeutta tietäessäni joutuvani luopumaan makuuhuoneessa majailleesta pukeutumispeilistäni sekä sen ympäristöön kerääntyneistä muista naisellisista jutuista. Nyt kuitenkin muutos on tapahtunut, ja samainen osa makuuhuoneestamme on valmis vauvan tuloa varten. Pinnasänky on siis paikoillaan, samoin sängyn päälle asetettava hoitoalusta, joululomalla virkkaamani vaippakori ja muut härpäkkeet. Vauvan vaatteille on varattu hylly viereisestä kaapista ja muita tarpeellisia juttuja on säilötty naulakon päällä oleviin laatikoihin. Ennen-kuvat löytyvät täältä ja täytyy myöntää, että sille pukeutumispeilille en ole uhrannut ajatustakaan tämän lapsellisemman nurkkauksen valmistuttua.

Onhan kaikki varmasti mukana?

Sain parisen viikkoa sitten testattavakseni Insjö BagInBag -sisälaukun. Käytän lähinnä pienehköjä olkalaukkuja tai sitten säkkimäisiä kasseja, joten sisälaukuista se pienempi malli, grafiitinharmaa Inari, oli kuin minulle tehty. Napakalta meikkilaukulta näyttävä pussukka on oikea tilaihme ja nielaisee sisäänsä ja lukuisiin pikkuisiin sivutaskuihinsa hurjan määrän tavaraa. Minun tapauksessani kaiken tarpeellisen kuiteista ja kanta-asiakaskorteista pullistelevasta lompakosta kalenteriin ja meikkeihin.

Sisälaukun tarkoitus on helpottaa arkea ja eri laukkujen vaihtelua varmistaen, että kaikki tärkeä siirtyy kätevästi mukana laukusta toiseen. Lisäksi oman kokemukseni mukaan tavarat pysyvät sisälaukussa paljon paremmassa järjestyksessä kuin muuten. Sisälaukku sujahti omiin laukkuihini ilahduttavan sutjakkaasti ja tosiaan vähentää tarvittavien kamojen epätoivoista etsiskelyä ja kaivelua varsinkin niistä säkkimäisistä kassimalleista. Ennustan lisäksi, että oma Insjöni on korvaamaton apu myös siinä vaiheessa, kun olkalaukku vaihtuu hoitolaukkuun, ja imetys ja hormonit vievät mennessään sen vähäisenkin muistin rippeet.

Jos oma Insjö-sisälaukku kiinnostaa, niin nyt koodilla SAMI1 voit klikata sellaisen itsellesi ilman postituskuluja tämän kuukauden ajan ;-)

Pilkullinen jalkapallo

5-vuotias katseli eilen mietteliäänä juhlatamineisiin sonnustautunutta äitiään ja totesi sitten, että "näyttää ihan siltä kuin äitin vatsassa olisi jalkapallo". Elävä jalkapallo, joka möngertää ja muuttaa mahan muotoa kuin "alien" (miehen sanomaa), ja joka kärsii usein hikasta, joka saa koko vatsan hytkymään.

Muuten pallosta saadut kommentit ovat lähiaikoina olleet vähintäänkin ristiriidassa keskenään: "eihän toi nyt vielä niin iso olekaan", "en mä edes tajunnut, että sä olet noin raskaana, kun sun maha on niin pieni" ja "ihan kun se olisi vielä isompi kuin edelliskerroilla". Vertailukuvat edellisistä raskauksista ovat ulkoisen kovalevyn uumenissa, josta en ole niitä vaivautunut kaivelemaan (vielä), mutta näin lonkalta olisin ehkä taipuvainen olemaan sitä mieltä, että masu on kuin onkin pienempi kuin tyttöjä odottaessa näillä viikoilla.

No olipa sitten vatsapallo iso tai pieni, niin sopivien vaatteiden löytäminen kaapista alkaa olla päivä päivältä haastavampaa, ja erikoistilaisuuksiin pukeutumisen suunnittelu kannattaa ihan koko perheen hermojenkin vuoksi aloittaa jo edellispäivänä.

Pusero Lindex / toppi H&M / trikoovyö Me&I:n neuletakista / farkut H&M Mama / nilkkurit Wonders / korvakorut Kooky Gems