by Sanna M.
Kolmas
Meidän perheen elämässä on alkuvuodesta tiedossa muutoksia, jotka varmasti tulevat näkymään jossain määrin täällä blogissakin. Perheemme on nimittäin tarkoitus kasvaa yhdellä ensi vuoden helmikuussa. Alkuraskauden kuvotuksesta, oksentelusta, turvonneesta olosta ja kiukkuisuudesta on nyt selvitty, ja vauvan ensimmäiset, hipaisun omaiset potkutkin olen onnellisena saanut jo viikon verran tuntea. Suurin osa läheisistämme ja ystävistämme on tähän mennessä kuullut uutisen ja siksi nyt tuntui olevan oikea hetki kertoa asiasta teillekin.
Yrittäjän päivä
Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Sen lisäksi, että juhlistan itseänikin koskettavaa merkkipäivää päiväkotimatkalla haetulla latella ja cookiella, niin ajattelin myös hieman avautua aiheesta täällä blogissa. Olen toiminut yksityisyrittäjänä (freelance-kääntäjänä) valmistumisestani lähtien, eli n. 2,5 vuotta (kun ajasta vähennetään kuopuksen äitiysloma). Oman alan töitä palkollisena tuli kokeiltua opiskeluaikoina, joten vertailukohtaa siihenkin suuntaan löytyy jonkin verran.
Toistaiseksi tämä on ollut minulle se ehdottomasti paras työmuoto joustavuutensa vuoksi. Rauhalliset ja kiireettömät aamut sekä läheisten kanssa vietetyt vapaatorstait tosin kostautuvat joskus ilta- ja viikonlopputöillä ja hermoja kiristävällä stressillä, mutta kuitenkin koen pystyväni tarjoamaan tytöille rauhallisemman ja enemmän läsnä olevan äidin kuin jos paiskisin töitä 7,5 tuntia päivässä kodin ulkopuolella. Lisäksi torstain vapaat mahdollistavat laatuajan vieton tyttöjen lähes 90-vuotiaan isomummin kanssa.
Välillä tämä työ saattaa tuntua yksinäiseltä (varsinkin kun minulla on entuudestaan kokemusta ainoastaan aivan mahtavista työyhteisöistä) ja sitä vertaistukea ja kollegoita kaipaisi kovastikin. Toisaalta tämä työskentelymuoto on opettanut minua itsenäisemmäksi. Tunnen rajani ja itsekurikin on lisääntynyt melkoisesti (no joo, joskus sitä koneella istuessaan eksyy surffailemaan aiheen vierestä ja päikkäreitäkin on tullut nukuttua, tai sitten käy niin kuin nyt, kirjoitan blogia, vaikka muutakin hommaa olisi). Työvirtojen aaltoliike tuottaa milloin kiirettä tai positiivista innostusta, milloin turhautumista ja jopa rahahuolia, mutta ainakin kiireisinä aikoina auttaa ajatus, että tekemäni ylityöt tulevat suoraan omaan pussiini.
Ja sitten ne työt. Ainakin omalla kohdallani freelancerina toimiminen on mahdollistanut huomattavasti runsaamman kirjon erilaisia toimeksiantoja kuin mihin tietyn firman palkkalistoilla olevilla on tällä alalla yleensä mahdollisuus. Olen kääntänyt tekstejä mitä mielikuvituksellisemmista aiheista, osallistunut mielettömän mielenkiintoisiin projekteihin ja oppinut uutta sellaisista asioista, joille tuskin muuten olisin uhrannut ajatustakaan. Ja vaikka tämä homma on enimmäkseen sitä yksin koneella kyhjöttämistä, niin olen työni kautta kyllä saanut törmätä myös useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Yksityisyrittäjän työssä niin paljon on sinusta itsestäsi kiinni. Omasta aktiivisuudestasi, ammattitaidostasi, asenteestasi, motivaatiostasi ja jaksamisestasi. Se tuo mukanaan haasteita, mutta myös rajattoman määrän mahdollisuuksia.
Toistaiseksi tämä on ollut minulle se ehdottomasti paras työmuoto joustavuutensa vuoksi. Rauhalliset ja kiireettömät aamut sekä läheisten kanssa vietetyt vapaatorstait tosin kostautuvat joskus ilta- ja viikonlopputöillä ja hermoja kiristävällä stressillä, mutta kuitenkin koen pystyväni tarjoamaan tytöille rauhallisemman ja enemmän läsnä olevan äidin kuin jos paiskisin töitä 7,5 tuntia päivässä kodin ulkopuolella. Lisäksi torstain vapaat mahdollistavat laatuajan vieton tyttöjen lähes 90-vuotiaan isomummin kanssa.
Välillä tämä työ saattaa tuntua yksinäiseltä (varsinkin kun minulla on entuudestaan kokemusta ainoastaan aivan mahtavista työyhteisöistä) ja sitä vertaistukea ja kollegoita kaipaisi kovastikin. Toisaalta tämä työskentelymuoto on opettanut minua itsenäisemmäksi. Tunnen rajani ja itsekurikin on lisääntynyt melkoisesti (no joo, joskus sitä koneella istuessaan eksyy surffailemaan aiheen vierestä ja päikkäreitäkin on tullut nukuttua, tai sitten käy niin kuin nyt, kirjoitan blogia, vaikka muutakin hommaa olisi). Työvirtojen aaltoliike tuottaa milloin kiirettä tai positiivista innostusta, milloin turhautumista ja jopa rahahuolia, mutta ainakin kiireisinä aikoina auttaa ajatus, että tekemäni ylityöt tulevat suoraan omaan pussiini.
Ja sitten ne työt. Ainakin omalla kohdallani freelancerina toimiminen on mahdollistanut huomattavasti runsaamman kirjon erilaisia toimeksiantoja kuin mihin tietyn firman palkkalistoilla olevilla on tällä alalla yleensä mahdollisuus. Olen kääntänyt tekstejä mitä mielikuvituksellisemmista aiheista, osallistunut mielettömän mielenkiintoisiin projekteihin ja oppinut uutta sellaisista asioista, joille tuskin muuten olisin uhrannut ajatustakaan. Ja vaikka tämä homma on enimmäkseen sitä yksin koneella kyhjöttämistä, niin olen työni kautta kyllä saanut törmätä myös useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Yksityisyrittäjän työssä niin paljon on sinusta itsestäsi kiinni. Omasta aktiivisuudestasi, ammattitaidostasi, asenteestasi, motivaatiostasi ja jaksamisestasi. Se tuo mukanaan haasteita, mutta myös rajattoman määrän mahdollisuuksia.
Kippopäivitys
Toukokuiselta Turkin matkalta meille kotiutuneet koristeelliset kipot ovat viimein löytäneet paikkansa (matkan ostoksia voi käydä vilkaisemassa täältä). Liila pääsi olohuoneen string-hyllyyn ja pienen turkoosin otin makuuhuoneeseen näppäräksi säilytyspaikaksi korvakoruille ja muille pienen pienille asioille.
Syksyn myötä olohuoneen värien päivityshalu alkaa taas nostaa päätään, ja täällä jo kovasti pohditaankin, minkälaista uudistusta sitä kaipaisi...
Syksyn myötä olohuoneen värien päivityshalu alkaa taas nostaa päätään, ja täällä jo kovasti pohditaankin, minkälaista uudistusta sitä kaipaisi...
Syksyä ilmassa
Viime vuonna kärsin valtavaa kesän loppumisahdistusta jo heinäkuusta lähtien. Lieneekö tänä vuonna osansa huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä vietetyllä lomalla, heinäkuun helteillä, elokuun ukkosilla vai millä, mutta aurinkoiseen ilmaan hiipinyt kirpeys on oikeastaan ihan tervetullutta.
Varsinkin pukeutumisen puolella sitä jo mieluusti kaivelee kaapeistaan lämpöisiä (ja ylisuuria) neuleita ja lempparihuiveja, ja jo pariin otteeseen olen yllättänyt itseni kuolailemasta kauppojen syyskenkävalikoimia. Mitä ihania nilkkureita ja saappaita!
Eilen mentiin kuitenkin kompromissilla villatakki, huivi ja kesäkengät. Vaikka kovasti tekisi jo mieli kaivaa ne syksyn ja talven kenkälaatikotkin esille...
Varsinkin pukeutumisen puolella sitä jo mieluusti kaivelee kaapeistaan lämpöisiä (ja ylisuuria) neuleita ja lempparihuiveja, ja jo pariin otteeseen olen yllättänyt itseni kuolailemasta kauppojen syyskenkävalikoimia. Mitä ihania nilkkureita ja saappaita!
Eilen mentiin kuitenkin kompromissilla villatakki, huivi ja kesäkengät. Vaikka kovasti tekisi jo mieli kaivaa ne syksyn ja talven kenkälaatikotkin esille...
Neuletakki H&M / huivi BeckSöndergaard / farkut Gina Tricot / kengät H&M / t-paita H&M
Täällä ollaan
Tulin näiden summanmutikassa kotoa räpsittyjen kuvien kera hihkaisemaan, että täällä ollaan. Jos heinäkuussa blogissa oli hiljaista loman vuoksi, niin nyt elokuussa syy on ollut täysin päinvastainen. Syyskausi on alkanut mielenkiintoisten, mutta aikaa vievien työprojektien parissa ja töitä on paiskittu iltaisinkin. Mutta niinhän se on, että freelancerin arkeen kuuluu niin näitä kiireisiä, kuin sitten niitä hiljaisempiakin kausia, ja blogille (ja muille harrastuksille) riittää varmasti enemmän aikaa taas jossain vaiheessa. Näillä näkymin tämä meno jatkuu vielä tämän viikon loppuun, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä uutta ensi viikko tai jo seuraava päivä tuo tullessaan työrintamalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogia kirjoittaa Sanna, hetken vielä kolmekymppinen neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä, puuskittainen sisustaja ja aloitteleva siirtolapuutarhuri. Blogissa tarjolla pastellisia kotijuttuja, päivän asuja, neulomisprojekteja, mökkielämää sekä aika paljon kaikkea muutakin.
Instagramissa:
@kotisaarensanna
@kotisaarenkesakeidas
Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani! Kiitos!
Archive
-
►
2021
(15)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2020
(6)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2019
(45)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2018
(69)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (7)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2017
(83)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2016
(98)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2015
(134)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2014
(135)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (14)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2013
(185)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (21)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (19)
- ► helmikuuta (19)
- ► tammikuuta (23)
-
►
2012
(233)
- ► joulukuuta (22)
- ► marraskuuta (22)
- ► heinäkuuta (25)
- ► toukokuuta (25)
- ► huhtikuuta (22)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (13)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2011
(1)
- ► joulukuuta (1)
