Lomakuulumisia

Äitiyslomasta on kunniakkaasti hurahtanut ohi jo kaksi ja puoli viikkoa. Siitä loppuraskaskauden malttamattomuudesta ja hitaasti kuluvasta ajasta ei vielä ole merkkiäkään. Ehkä sitä ei enää kolmannen lapsen kohdalla tulekaan tai sitten tässä täytyy vielä jonkin aikaa odotella, niin vauvaa kuin kärsimättömyyttäkin.

Puhuin ennen lomaa, että minulla oli odottamassa monen kohdan tehtävälista, jota nyt olenkin uskollisesti noudattanut. Blogissakin raportoidun ompeluvimman jälkeen olen kerennyt järjestää kaikki tämän huushollin paperit, hinkata kummankin kylppärin mustuneet kaakelisaumat, pitää viikon pöytää itsepalvelukirppiksellä, järjestää valokuvat ja teettää niitä, hoidella omia ja muidenkin asioita kaupungilla ja tarjota kahdenkeskistä laatuaikaa varsinkin esikoiselle. Vielä olisi tarkoitus ehtiä ainakin kokkailla ja leipoa jotain pakkaseen laiskojen päivien lounaiksi sekä vierasvaraksi, ja viettää laatuaikaa kuopuksen ja toivon mukaan myös aviomiehen kanssa.

Viime viikot kuulostavat omaankin korvaani aikamoiselta suorittamiselta (ja silti tuntuu, että en ole ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä alun perin suunnittelin), mutta kaiken touhuamisen lisäksi olen nukkunut päiväunia, lukenut joululahjakirjaa ja löhönnyt iltaisin sohvalla katsoen elokuvia tai perheen aikuisten tämän hetken suosikkisarjaa Beauty and the Beastia. Ja toisaalta myös kaikki tämä puuhailu ja pitkään mielessä muhineiden rästihommien toteuttaminen on minulle se paras tapa rentoutua ennen alun vauva-aikojen rauhoittumista ja vauhdin hidastumista.






Mielikuva-asu

Masun kanssa mennään vielä muutama viikko, mutta totta kai sitä alkaa jo miettimään, miten pukeutua, kun elämäntilanne ja oma kroppa taas pian muuttuu. Vaikka ihmisten ilmoilla liikkuminen onkin varmasti kevään aikana enimmäkseen leikkipuistoissa värjöttelyä ja vaunujen lykkimistä lähiympäristön ulkoilualueilla, niin toivon mukaan joskus vauvaa pääsee ulkoiluttamaan myös kaupungille lattekuppi toisessa kädessä keikkuen. Hah, ihana mielikuva tilanteesta, joka todellisuudessa ei todellakaan mene ihan niin, muistelisin nimittäin hämärästi, että vaunut ja lattekuppi on aika hankala yhdistelmä.

Mutta jos vauvan kanssa joskus kevään aikana kaupungin vilinään suuntaisin, niin jotain tällaista pukisin mieluusti päälleni. Ylisuurta, lämpöistä, mukavaa. Ja mustat pillifarkut ovat kyllä aika korkealla hankintalistalla jahka tilanne tästä muuttuu. Tosin legginsitkin ajavat saman asian ja huomattavasti mukavammin.



 


Postauksen linkit ovat mainoslinkkejä!

Musta ja valkoinen

Saamani kodin viisi väriä -haaste on jäänyt pahemman kerran roikkumaan vuodenvaihteen yli, ja aionkin nyt runnoa sen kyseenalaisella kunnialla loppuun yhdistämällä kaksi viimeistä väriä samaan postaukseen. Osittain ihan aiheellistakin, sillä mustaa meillä esiintyy tässä huushollissa oikeastaan pelkästään valkoisen parina. Ja kyseistä parivaljakkoa enimmäkseen alakerrassa. Sekä emännän pukeutumisessa, kuten pikainen inventaario vaatekaapin kuoseihin antoi ymmärtää. Mustavalkoinen on myös kuva kahdelle mummolle lihaksiaan pullistelevasta Arnold-sedästä, joka kaikessa sopimattomuudessaan on saanut tähdittää olohuoneen taulukollaasia pidempään kuin moni muu kuva tai printti.

Muistin virkistykseksi vielä: muut omat postauksensa ansainneet kotimme värit olivat siis turkoosi, vaaleanpunainen ja vihreä.








Kolme kaverusta

Esittelyssä lisää viimeviikkoisten ompelukonesessioiden hedelmiä. Pilvimobilea väkertäessäni mielessä rupesi muhimaan ajatus värikkäästä vaunulelusta, ja nämä kaverukset piirustelin paperille jo samana iltana. Sen verran harjaantumaton olen ompelukoneen käyttäjänä, että kolmen pienen otuksen luomiseen saikin sitten kulutettua oikeastaan koko seuraavan päivän. Nappisilmät saavat luvan viihdyttää vauvaa niillä vaunumatkoilla, jolloin uni ei maistu ja maisemia ei vielä yllä ihailemaan.





Yllätetty

Eilen tämä odottava mamma yllätettiin pahemmin kuin kuuden ja puolen vuoden takaisena polttaripäivänään konsanaan. Peruslauantaihin valmistautuminen sai vaihtua herkulliseen kotibrunssiin mitä parhaimmassa seurassa, kun pahaa-aavistamattomana menin avaamaan ovea, jonka takaa paljastuikin kahdeksan ystävän joukko vaippakakkuineen päivineen. Eipä Anssikaan käytöksellään tullut paljastaneeksi näitä yllärisuunnitelmia, vaikka miehen epätavallista siivous- ja järjestelyvimmaa aikaisemmin aamulla ohimennen hieman ihmettelinkin. Ällistynyt äiti otti kyllä vauvajuhlistaan kuviakin, mutta - laitettakoon järkytyksen ja liikutuksen piikkiin - blogijulkaisukelpoisia niistä ei oikein tullut. Tässä kuitenkin ikuistettuna tuo mahtava ja elämäni ensimmäinen vaippakakku.  Miten tuota koskaan raaskii alkaa kuluttamaan?

Ihana päivä ja lähes kaikki rakkaat ystävät saman katon alla, kiitos vielä kullanmurut <3