Pikkujouluilua ja paljetteja

Tämä viikonloppu on startannut kyllä aivan huippufiiliksissä. Pidin eilen ystävilleni pikkujoulut, joten perjantai-iltaan mahtui herkkuja ja naurua kyyneleet silmissä. Ihanan illan jälkeen mieli on korkealla, koti siisti ja viikonloppu vielä edessä. Eipä pahemmin haittaa, vaikka vähän väsyttääkin.

En yleensä koskaan pue jotain asua päälle ainoastaan kuvien ottamista varten ja vain kuvaussession ajaksi. Toki saatan aamulla ajatella, että "hei, tänään mies ehtii ottaa asukuvat, puenpa siis päälle sen ja sen asun, kun se oli niin kiva pari päivää sitten", mutta tässäkin tapauksessa asu on sama koko päivän. Tänään tein poikkeuksen ja lavastin itseni aamupäivällä juhlakuntoon, jotta eilisen pikkariasu saatiin taltioitua. Eilen herra hovivalokuvaaja ja lapset nimittäin olivat jo painuneet naapurikuntaan evakkoon (ja aurinko taivaanrannan taa) siinä vaiheessa, kun tämä emäntä oli edustuskunnossa. Naama on siis syystäkin hieman väsähtänyt, mutta malli niin onnellinen kuin vain ystävien kanssa vietetyn laatuajan jälkeen voi olla<3

Hame Pieces / neule Only / nilkkurit Wonders / kaulakoru Pernille Corydon / korvakorut Kalevala Koru / kello Daniel Wellington

Ensimmäiset joulukoristeet

Innostuttiin eilen tyttöjen kanssa pitkästä aikaa hamahelmeilemään ja päätin kokeilla Pinterestistä nappaamaani koristeideaa. Lisäsin tähtiin vielä inspiskuvasta poiketen nuo helmet, koska tähdet tuntuivat omasta mielestäni kaipaavan vielä jotain väriä ja yksityiskohtaa. Helmet on onneksi helppo vaihtaa tai poistaa kokonaan, jos mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun koristeiden lopullinen käyttötarkoitus ja sijoituspaikka selviää.

Ja vaikka oma maku koristeiden suhteen muuttuu ja joulu on tässä kodissa joka vuosi erilainen, niin yksi on ja pysyy. Nimittäin tuo tien vierestä löytämäni ja valkoiseksi maalaamani jouluoksa. Se on ollut käytössä joka joulu ja pääsiäinen. Ja mitä ilmeisimmin otetaan esille tänäkin vuonna. Täten on muuten sitten myös blogin (ja kodin) joulukausi avattu. Jokos teillä on tuo j-sana ilmestynyt keskusteluihin mukaan ja koristeita kaivettu esille vai onko vielä liian aikaista?

Jotain vaaleanpunaista

Viikko alkuun asukuvilla ja vaaleanpunaisella. Ja väsyneissä tunnelmissa. Tällä hetkellä tuntuu, että arkeen mahtuu kahdenlaisia päiviä. Niitä hyviä, kun yöllä on saanut nukkua jokseenkin hyvin, ja sitten niitä väsyneempiä. Kuten tänään. Normaalien kolmen syöttökerran lisäksi illalla kuuden jälkeen sohvalle nukahtanut esikoinen tuli pirteänä juttelemaan uniselle äidille kolmelta ja toistamiseen viideltä. Lisäksi jossain siinä välissä vauva putosi varotoimenpiteistä huolimatta sängystä. Ei tietenkään omastaan vaan minun vierestäni, siitä ainoasta heikosta kohdasta muuten ympäriinsä tuoleilla, tyynyillä sun muilla reunustetussa sängyssä. Isommilta kolhuilta kuitenkin onneksi säästyttiin, vaikka unissaan möyrinyt vauva (ja äiti myös) säikähtikin aika tavalla.

Ilmojen puolesta alkaa nyt näyttää siltä, että villakangastakkien rinnalle on kaivettava esiin myös se vedenpitävämpi yksilö. Sen verran kovaa ainakin Helsingissä satoi tänä aamuna. Hämmentävää, että olen pystynyt sinnittelemään ilman parkatakkiani näinkin pitkälle kuin marraskuun puoliväliin.

Neule ja pipo omatekemät / farkut Bik bok Never denim / t-paita Mango / saappaat Bianco / huivi Pieces / takki Vila / laukku Boden

Blogin uusi ilme

Blogin nyt muutenkin kokiessa muutoksia rupesin kaipaamaan sille myös uutta ilmettä. Hankalaa, kun omat koodaustaidot eivät ihan (tai siis lähimainkaan) yllä sille tasolle, että omat visionsa voisi toteuttaa itse. Kuin tilauksesta satuin lukemaan useammastakin paikasta, että myös tähän asiaan ratkaisu saattaisi löytyä lempinettikaupastani Etsystä. Ja totta tosiaan, aikani Etsyn valikoimia kahlattuani löysin justiinsa minun ja blogini näköisen layoutin - yksinkertaisen ja samalla sopivan hempeän. Blogin uusi ilme löytyi täältä. Tykkään ihan mahdottomasti!

Muuten tämä päivä on kulunut peruslauantaita huomattavasti alakuloisemmissa tunnelmissa. Eilisiltaiset tapahtumat tunkeutuivat tietoisuuteeni heti herättyäni, ja ajatukset ovat tänään useaan otteeseen kulkeutuneet Pariisiin ja terrori-iskuissa läheisensä menettäneiden luokse<3

Juhlakorut

Jatketaan vielä tovi juhlateemalla. Lauantaina nimittäin huomasin, että tapaan valita juhla-asujen seuraksi ne tietyt samat korut. Sen lisäksi, että juuri nämä korut ovat lähinnä krääsästä koostuvien koruvarastojeni ainoita ihan oikeasti arvokkaita yksilöitä, ne ovat myös samalla äärettömän rakkaita perintökalleuksia. Hopeisen käsikorun äitini sai rippilahjaksi vuonna 1963 (sen kertoo korun kaiverrus), Kalevala Korun korvakorut ovat niinikään äitini ja tuo helmisormus kuului aikaisemmin jollekulle isotädeistäni. Se pienennettiin sormeeni sopivaksi jo ollessani alle 20-vuotias. Näiden korujen valitseminen osaksi juhla-asua saa mielen juhlavaksi ja lisää kokonaisuuteen sitä jotain, mitä itse juhlatamineilta toivon. Lisäksi ne tuovat tyyliin kerroksellisuutta ja kätkevät sisälleen tarinoita, jotka ovat merkityksellisiä ainakin minulle, niiden kantajalle.