Ei ihan vielä

Mummini asuu Roihuvuoressa, parin minuutin kävelymatkan päässä kirsikkapuistosta ja japanilaistyylisestä puutarhasta. Päätin jo kuukauden päivät sitten, että tuolla, kukkivien kirsikkapuiden katveessa, on sitten ihan pakko saada otettua asukuvat. Eilen sitten mummille taas suunnatessamme päätin ilman sen tarkempaa tietoa kirsikkapuiden kukkimistilanteesta, että nyt ne kuvat sitten muuten otetaan. Nupussahan ne kukat vielä olivat, mutta silti tosi kauniita. Ensi viikolla varmasti vieläkin upeampia, ja helatorstaina puutarhassa järjestetään myös hanami-juhla.

Enkä muuten tiedä, onko ihan vielä nahkatakkiaikakaan. Tuulisina päivinä ainakin astetta lämpimämmät "välikausitakit" ovat olleet se houkuttelevampi vaihtoehto. Sen verra alkaa kevättä kuitenkin löytyä rinnasta, että taidanpa hätähousuilla tässäkin asiassa ja valita nahkatakin ainakin niinä päivinä, kun lämpömittari kipuaa muutamia asteita kympin paremmalle puolelle. 

Nahkatakki New Look / hame Mango / neule Only / huivi Asos / tennarit Converse / korvakorut Snö of Sweden

Kiitoskortit

Sain maanantaina viimein lähetettyä vauvelin kiitoskortit postin matkaan. Vaikka erilaisia kuvakehittämöitä on netti pullollaan, niin omaa silmää miellyttävän ja samalla edullisen korttimallin löytäminen voi olla suht hankalaa. Varsinkin jos kärsivällisyyttä ei riitä ihan hirveän työlääseen kustomointiin. Jonkin aikaa korttiasiaa googleteltuani törmäsin photobox-nimiseen valokuvaverkkokauppaan, josta nämä juniorin kiitoskortit on tilattu. Korttimallit olivat tarpeeksi simppeleitä samoin kuin fonttivaihtoehdotkin (ja malleja olisi voinut muokkailla oman maun mukaan vielä lisää, jos sille päälle olisi sattunut). Lisäplussaa siitä, että kiitoskortit on painettu jykevälle ja laadukkaan tuntuiselle pahville (jonka elävä pinta tosin näkyy jonkin verran myös itse valokuvassa), ja kirjekuoret sekä kortin taakse tuleva teksti sisältyivät nekin varsin edukkaaseen (euron kipale miinus ensitilaajan alennusprosentti) hintaan. Toimitusaikakin oli ihan kohtuullinen, olisivatkohan nuo kortit tulleet postiin suurin piirtein viikossa. Yhtä kaikki, oma kokemus oli siis sen verran positiivinen, että luulenpa kääntyväni saman puljun puoleen viimeistään joulukorttiasioissa.

Nyt siis pikku-Eerikin aurinkoinen naama on lähetetty kummeille, sukulaisille ja ystäville, ja mamma voi vetää taas yhden asian yli to do -listalta, joka kotiäidin mittakaavalla on välillä ihmeen pitkä.

Maanantain järkkäilyjä

Jo viime viikolla tulostaan ilmoitellut flunssa tuntuu viimein saavan voiton, ja olo on nuhainen ja pää raskas. Silti päätin toteuttaa viikonloppuna saamani päähänpiston ja vähän uusia lastenhuoneen järjestystä. Ei ehkä se paras idea sitten kuitenkaan. Hyllyistä valloilleen päässyt pöly sai röörit entistä enemmän tukkoon, tavaran määrä rupesi ahdistamaan ja kuntokin meinasi loppua kesken. Toisaalta tulipahan samalla suoritettua hieman kevätsiivoukseksi luokiteltavaa rymsteerausta, ja kunhan viimeiset lattialla pyörivät tavarat löytävät paikoilleen, niin lopputulos on ainakin hieman lähtötilannetta siistimpi. Samassa hötäkässä irrotin verhotkin osittain kokeilumielessä, osittain toivon mukaan lähitulevaisuudessa tapahtuvan ikkunanpesun tieltä. Tyttöjen huoneessahan on tähän saakka väriteema ollut hyvin perusvärivoittoinen, mutta nyt tekisi kovasti mieleni vähän rikkoa tuota ennen kaikkea punaisen, vihreän ja keltaisen liittoa.

Sadepäivän sankarit

Meillä on tänään jököttänyt olohuoneen matolla nukketeatteri, jonka näyttelijäkaartiin kuuluvat prinsessa, kissa, prinssi, koira, perhonen ja hirmuinen mörkö sekä muumi, äiti ja kiltti mörkö. Lavasteiden virkaa ovat toimittaneet aurinko ja kuu. Näytöksiä on esitetty lukuisia, juoneltaan muuten vaihtelevia, mutta lähes aina lopussa on käynyt niin, että tuo vihainen hirviö on pelottavasti ärjyen ahminut yhden, pari tai kaikki näyttelijäkollegoistaan. Katsomon puolella tämä traaginen juonenkäänne on tosin aiheuttanut ennemminkin kikatusta kuin pelonsekaisia huokauksia.

Meidän vappu

Vappuaatto. Noutopizzaa mummilassa, ilmapallojen ja serpentiinin metsästystä omalla ostarilla, kodin koristelua vappuasuun, yksi paukahtanut ilmapallo (liila), vappuperinteiden kunnioitusta ja ystäviä, keskustan vappuhulinaa, simaa kuoharilaseista sekä donitseja ja päivän päätteeksi Hokkarihemmot.

Vappupäivä. Herätys yhdeksän jälkeen, herkkuja notkuva brunssipöytä naapurikaupunginosassa, hengailua kavereiden kanssa ja sitten kotiin katsomaan ihan oikeasti hokkareilla luistelevia hemmoja. Sellainen oli meidän vappu. Kivaa ja näköjään uuvuttavaakin, nuorimmainen vetelee edelleen (puoli kahdeksalta) toisia päiväuniaan.