Vauvalle vaatteita kirpputorilta

Tapoihini kuului syksystä aina vauvan syntymään asti poiketa ainakin kerran viikossa läheisellä Vekarakirppiksellä katsastamassa vauvalle vaatteita. Pienimpien pöksyjen ja bodyjen käyttöaika on yleensä kovn lyhyt, joten mahdollisuudet löytää vähän käytettyjä ja hyväkuntoisia vauvanvaatteita ovat varsin hyvät samalla kun juuri kaikkien noiden lyhyen käyttövälin vaatteiden hankkiminen uutena tuntui turhalta ja kalliiltakin. Tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet ovat meillä kokoa 56 ja 62 (50-kokoiset vaatteet olen ohittanut suosiolla, mikä osoittautuikin ihan järkeväksi, koska 56-koon vaatteet ovat olleet meidän vauvalle alusta asti juuri passeleita). Vauvan vaatekaapista löytyykin nyt sopivassa suhteessa niin kirppikseltä hankittuja, tyttöjen vanhoja (varsinkin esikoiselle etukäteen hankitut vauvanvaatteet ovat väriltään melko neutraaleja, sillä silloin emme tienneet kumpi oli tulossa) kuin myös niitä uusiakin vaatekappaleita. Mitään tiettyjä merkkejä en kirppiskäynneillä metsästänyt, vaan vaatteita tuli hankittua melko lailla fiilispohjalta, usein sen mukaan, mikä väri tai kuosi silmää sattui miellyttämään. Eniten tuli juurikin hankittua noita pienimpiä kokoja, mutta laatikossa pojan kasvua odottaa myös läjä isompikokoisia kirppishankintoja.

Jännä huomata, että usein ne kaikista kivoimmat kirppislöydöt (näissä kuvissa lemppareitani mustavalkoraidalliset ja vaalean turkoosit housut, autohuivi ja nuo päheät punaiset pökät) saavat ainakin tämän shoppailijan paljon tyytyväisemmäksi kuin mikään uutena ostettu ihanuus.

5 x viikonloppu

Meidän viikonloppuun kuului mm. herkuttelua, hemmottelua lempilehtien hankinnan muodossa (vielä en tosin ole päässyt niiden selailua pidemmälle), paperinukkeleikkejä (sekä haikailua Tiimarin perään, josta nuo nukkevärityskirjat aikoinaan ostettiin), öisin (unissaan) örisemään ja ähisemään alkanut vauva, kevätvärein maaliskuun alun kunniaksi lakatut kynnet ja poseerausta pikkumyynutturoissa. Nyt aamupäivän unien jälkeen olisi tarkoitus kahvikupillisen voimalla käynnistää uusi viikko, nauttia viimeisistä isyyslomapäivistä ja alkaa tosissaan odottaa kevättä!

Vihdoinkin ulkona

Toistaiseksi merkittävimmäksi eroksi kesä- ja talvivauvan välillä on osoittautunut se, milloin vauvan kanssa saa lähteä ulkoilemaan. Kun kesävauvaa voi lähteä kärräämään ulkoilmaan oikeastaan heti, kun laitokselta on saavuttu kotiin, niin talvivauvan kanssa pitää pysytellä sisätiloissa peräti kaksi viikkoa. Tuota kahden viikon rajapyykkiä odotellessa omaan kärsimättömyyteen ovat vaikuttaneet lieventävästi alkupäivien jälkeen auringosta vesisateeseen vaihtuneet kelit, mutta fiilis oli siltikin aika mahtava, kun vauvan viimein toissapäivänä sai paketoida vaunuihin ja lähteä ulkoiluttamaan korttelin ympäri. Kamera tietenkin mukaan ja naamoille onnellinen virne. Itse päätähti, vaunukopan uumeniin vällyjen väliin (toinen ero talvi- ja kesävauvan välillä: pukeminen) kääritty mutrusuu nukkui autuaallisesti ohi ensimmäisen raitisilmakokemuksensa.

Sitten vielä sananen vaunuista. Lasten nuorimmalta serkulta käytettynä ostetut Brio Go -yhdistelmävaunut ovat omaa silmääni mahdottomasti miellyttävän mustavalkoisuutensa lisäksi vaikuttaneet varsin toimivilta näin ensimmäisten käyttökokemusten perusteella. Ne tärkeimmät kriteerit ulkonäon lisäksi ovat irrotettava/kannettava koppa, täyskumiset pyörät (joita EI tarvitse pumpata), kääntyvät etupyörät sekä helposti käsiteltävä ja säädettävä kuomu, josta saa lisäksi avattua kesäkuumalla verkollisen aukon.

Torkkupeiton kokoinen huivi

Keväisestä mielikuva-asusta inspiroituneena hankin minäkin vaatekaappiini jotakin ylisuurta. Muhkean huivin, jota muu perhe aluksi luuli torkkupeitoksi. Sohvalla hengaileva 3-vuotiaskin olisi nimittäin mielellään ottanut Asosin paketista kuoriutuneen vaatteen jalkojensa lämmikkeeksi, mutta äitipä kietoikin sen kaulaansa (törkeää). Huivi on päässyt käyttöön jo nyt (siis huivina, ei torkkupeittona), vaikka täällä odotetaan jo niitä vielä vähän lämpimämpiä kevätkelejä, jolloin sen saa pukea nahkatakin kaveriksi.

Kasvava kuvakollaasi

Sain ennen vauvan syntymää ruksattua tehtävälistaltani kohdan "kehitä lisää valokuvia portaiden kuvakollaasiin", ja seinälle löysi tiensä viisi uutta kuvaa. Kovin on kuitenkin vaatimaton vielä tuo kuvarypäs, jonka kunnianhimoisten suunnitelmieni mukaan pitäisi täyttää lähestulkoon koko seinä. Mutta ehkä hiljaa hyvää tulee? Eihän tähän kotiin muutosta ja projektin aloituksesta olekaan kuin yli kaksi ja puoli vuotta.

Kuvat on kiinnitetty seinään Commandin taulutarroilla (näköjään oikea nimitys on kiinnityspalat), jotka ainakin tässä huushollissa ovat palvelleet uskollisesti, suurin osa jo tuon reilut kaksi vuotta, ja pitäneet valokuvat ja taulut seinillä.