3-vuotiaan keittiö

Ikea-hankinnat, osa 1

Helmillä on tänään syntymäpäivä. Päivänsankari pitää tämän päivän matalaa profiilia, juhlallisuudet on siirretty heinäkuun loppuun, jolloin juhlitaan myös pikkusiskoa, tupareita ja ehkä vähän vielä äitiäkin. Meiltä ja mummiltani Helmi sai lahjaksi Ikean Duktig-keittiön. Meidän innokas kahvinkeittäjä onkin nyt sitten ihan fiiliksissä järjestellyt keittiönkaappeja ja tiskannut kaikki astiat useaan kertaan.

Anssi sai siis aloittaa tämänkin aamun kokoamalla. Myös mä kannoin oman (pienenpienen) korteni kekoon ja kokosin tuon lisäosan. Välillä jo alkaa nimittäin tuskastuttamaan, kun en osaa tehdä noita isoimpia hommia ja mies joutuu tekemään kaiken mun neuvoessa kärsimättömänä vieressä...

Mutta takaisin keittiöön. Siitä löytyy uuni, kaappi/jääkaappi, pesuallas ja liesi (johon saa valotkin!). Lisäosassa on vielä mikro ja vähän säilytystilaa. Musta erittäin varteenotettava vaihtoehto kaikkien muovihökötysten rinnalla. Kokoa kyllä löytyy (ja hintaa). Meillä lopullinen sijoituspaikka on vielä hakusessa, mutta ilmeisesti keittiö jää alakertaan, niin Helmi voi sitten kokkailla samalla kuin isäkin (ja joskus äitikin).

Lehtiä, tyynyjä ja sohva

Olen jo pariin otteeseen saanut vanhan asuntomme uudelta omistajalta puhelun posteihini liittyen. Vaikka muuttoilmoitus tehtiin hyvissä ajoin ja listasin huolellisesti kaikki tahot, mihin uusi osoite täytyy ilmoittaa, niin silti postia on mennyt vanhaan osoitteeseen ainakin tämän ensimmäisen viikon aikana nolottavan paljon. Tänään mm. haettavana oli "läjä lehtiä ja kirjeitä". Nyt on sopivaa vapaahetkeä odottamassa kolme lehteä: Deko (uudet osoitetiedot pitäisi päivittyä väestörekisterin kautta), Divaani (oma moka, unohdin ilmoittaa) ja Trendi (en edes tilaa Trendiä). Tiedän jo tasan tarkkaan, mihin linnottaudun sopivan hetken koittaessa. Nimittäin uuden ihanan sohvamme nurkkaan.

Ja siis sohva on todellakin niiiiin ihana. Olemme olleet todella tyytyväisiä Askosta hankittuun BB-divaanisohvaamme, vaikka kauhean usein siinä ei vielä ole ehtinyt istuskella (telkkarin katsomisesta puhumattakaan). Melkoisen isohan se on, mutta täydellinen loikoilusohva! Ja vaikka kaikki muu kotona on enemmän tai vähemmän rempallaan, niin tyynyjä yritän epätoivoisesti pitää ojennuksessa...

Lätsät

Huomasin jo ensimmäisellä kauppareissulla, että tuosta ihan meidän läheltä löytyy tosi kivan näköinen lastenvaatteita ja lapsille kaikkea muutakin myyvä kauppa nimeltään Pieni ihminen. Tänään se sattui olemaan aukikin ja mukaan tarttui jo kauan haaveilemani lätsät tytöille. Onnistuin jo melkein kehittämään noista pakkomielteen ja ovathan ne mielettömän söpöt! Äiti tykkää ja toivottavasti tytötkin.

Ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, niin eteisen naulakkokin on jo päässyt seinälle. Edistystä!

Ostoksilla Ikeassa

Ehkä tämä on laajempikin ilmiö uuteen kotiin muuttaneiden keskuudessa, mutta meillä viime päivät ovat olleet melkoisen Ikea-täyteisiä. Tai me perheen naispuoliset edustajat olemme nauttineet Ikeasta yhden nelituntisen reissun verran, mutta Anssi-parka on käynyt kyseisessä paikassa neljästi lähipäivien aikana. Isoja pakkauksia varten kun tarvitaan tyhjä auto ja välillä sekään ei ole riittänyt.

Kyllä sitä aikaisemminkin on tullut Ikeassa käytyä, mutta ensimmäistä kertaa olemme tehneet kaiken pienen ja kivan shoppailun lisäksi myös niitä vähän isompia hankintoja. Suurin osa niistä odottaa tällä hetkellä kokoamista tai seinään kiinnittämistä.

Kummasti se Anssi vielä jaksaa hymyillä vietettyään jälleen yhden iltapäivän Ikeassa.

Täällä ollaan

Pahin on nyt takana päin. Koko maallinen omaisuutemme on siirretty paikasta A paikkaan B ja vanha kotikin on jo puunattu ja luovutettu uusille innokkaille omistajilleen. On hihkuttu onnesta ja vähän itkettykin luopumisen hetkellä. Toistaiseksi uusi kotimme on melko kaoottinen. Vaatteita kaivellaan jätesäkeistä ja tavaroita laatikoista.

Kaiken kaaoksen keskellä jotain on sentään saatu aikaiseksikin. Astiat ovat löytäneet tiensä kaappiin ja kirjat hyllyyn. Iso kiitos kuuluu meitä muutossa auttaneille ystäville ja sukulaisille; muuttomiehille ja purkamisessa auttaneille naisille (selvä sukupuolijako vallitsi, silti näin punaista kun sain käteeni "emännänavaimen").

Toistaiseksi olo on kuin lomalla. Isossa hotellihuoneessa matkalla, jolle on jostain syystä pakattu tavallista enemmän matkatavaraa. Tästä se kotiutuminen alkaa.