Kevään ensimmäisiä

Kuluneella viikolla alkoivat kevättyöt mökillä. Jos viimeksi lupaavasti alkanut ensimmäinen vuosi siirtolapuutarhapalstan pääpuutarhurina (sitä ennen päävastuuta kantoi mummini, jota kyllä jo useamman vuoden auttelin) hyytyi kesän puolivälissä raskauspahoinvointiin ja elokuun työkiireisiin, niin nyt haasteena on saada puutarhatyöt tehtyä kolmen lapsen kanssa. Toisaalta kotiäitiys antaa siihenkin hommaan liikkumavaraa, ja tällä viikolla mökille on matkattu metrolla päiväsaikaan, kerran kahdestaan vauvan kanssa ja kerran nelistään. Jotta väsy ja stressi ei iskisi kesken viljelykautta, niin olen asettanut riman itselleni mahdollisimman alas (ei siis mitään uusia viljelykokeiluja, suuremmista uudistuksista tai mullistuksista puhumattakaan). Siirtolapuutarhapalstalla kun niitä välttämättömiäkin töitä on sen verran, että kiirettä pitää, jos tehokasta puutarhurointiaikaa on käytännössä vain nuorimmaisen päiväunien ajan. Huomaan suhtautuvani tähän puuhaan melko ristiriitaisesti. Kotona kaikkien tekemättömien puutarhatöiden ja rikkaruohojen ajatteleminen stressaa, mutta kun töihin pääsee käsiksi paikan päällä, niin homma sujuu lähestulkoon jonkinlaisessa flow-tilassa eikä sitä millään malttaisi lopettaa.