Väliaikatietoja raskausviikolla 26

Tuntuu, että pari viimeistä kuukautta on mennyt ihan hurjalla vauhdilla. Jouluun on enää reilu kuukausi ja laskettuun aikaankin kolme kuukautta. Tätä kolmatta raskauttani olen puinut täällä blogissa melko vähän ja lähinnä sivulauseissa, mutta nyt ajattelin kirjoittaa hieman yhteenvetoa kuluneista kuukausista muistiin itselleni sekä tiedoksi niille lukijoille, joita aihe kiinnostaa.

Pahoinvointi alkoi juhannuksen aikoihin, eli suurin piirtein viikolla 6 ja helpotti poikkeuksellisesti jo viikon 13 paikkeilla. Kesäloman ohjelmaan kuului siis jo edellisraskauksista tuttua kuvotusta ja oksentamista. Lisäksi olin väsynyt (sekä tosi äkäinen), ja silti tuntui, että välillä päiväunet vain lisäsivät huonoa oloa. Olisi voinut kuvitella, että huonovointisuus olisi vienyt ruokahalun, mutta ei. Päinvastoin. Anssi päivittelee välillä vieläkin, kuinka valtavasti söin. Lähinnä siksi, että se tuntui auttavan oksetukseen. Toisaalta makeaa ei tehnyt kovasti mieli, koska siitä jäi suuhun tosi paha maku.

Huonovointisuus hävisi kuitenkin melko yllättäen ja sen jälkeen raskauden ”vaivat” ovat olleet tosi vähäisiä. Jano on jatkuva ja tällä hetkellä yöunia häiritseekin eniten se, että yöllä pitää herätä juomaan ja hakemaan lisää vettä. Tämäkin on tuttua edellisraskauksista.

Alkuraskaudessa iho oireili massiivisilla hormonifinneillä leukaperissä, rinnassa ja selässä, mutta vaiva helpotti loppukesästä ja nyt iho on varsin hyvässä kunnossa. Täysin uusi ilmiö on hiusten rasvoittumisen väheneminen. Yleensä pesen hiukset joka toinen päivä, nyt jo pidemmän aikaa on riittänyt pesu kerran viikossa.

Ruokahalu on pysynyt alun notkahdusta lukuun ottamatta suhteellisen samana. Herkkuja nyt tekee mieli, mutta niin niitä teki mieli kyllä ennen raskauttakin. Lähtöpainoon on tullut tähän mennessä lisää 8 kiloa, joka on ehkä kilon pari vähemmän kuin edellisraskauksissa tässä vaiheessa. Viimeisten parin viime viikon aikana myös ruoansulatus vaikuttaa hidastuneen, sillä täysi olo tulee jo pienistä annoksista. Pari kertaa olen kärsinyt myös aikamoisesta ähkystä, jos olen esim. ravintolassa innostunut syömään normaalia isompia annoksia.

Liikkuminen koostuu tällä hetkellä pääasiassa arkisesta hyötyliikunnasta, sillä kävelen tyttöjen kolmen kilometrin mittaiset päiväkotimatkat päivittäin. Menomatka 2 kilometrin lievää ylämäkeä rattaita työntäen ei kuitenkaan enää onnistu, joten osa kävelystä on harmikseni vaihtunut bussikyytiin. Salitreenit ovat jääneet lähinnä saamattomuuden vuoksi melkein kokonaan, mikä hieman huolettaa, koska edellisraskauksissa treenaaminen ehkäisi tehokkaasti niin loppuraskauden kuin vauva-ajankin selkävaivoja.

Raskaus on siis sujunut tosi samalla lailla kuin ennenkin, ja tietenkin toivon, että niin jatkuu synnytykseen asti. Jännityksellä odotan, miten loppuraskauteen vaikuttaa se seikka, että tytöt ovat syntyneet heinäkuun helteillä ja tämän vauvan on puolestaan määrä putkahtaa maailmaan helmikuun pakkasilla/nollakeleillä. Vaikka tulevaa mietinkin milloin toiveikkaana, milloin aprikoiden miten kaikki sujuu, niin yritän parhaani mukaan keskittyä tähän hetkeen. Juuri nyt olo on hyvä ja vauva möngertää masussa tomerasti.