Hilkulle meni

Koska en omista kameran jalustaa enkä kaukolaukaisinta, on asukuvien ottovastuu kokonaan aviomieheni harteilla (niistä harvinaisista muutamista poikkeuksista yksi löytyy täältä). Ja välillä käy jopa pikkuisen sääliksi Anssia. Vaimon takia jo muutenkin myöhästynyt lähtö myöhästyy usein entisestään ainakin 15 minuuttia ainaisten kuvaussessioiden vuoksi. Eilen oli kuitenkin vähän toisin. Mies juo kaikessa rauhassa iltapäiväkahviaan alakerrassa keittiön pöydän ääressä, kun yläkertaan kerrankin hyvissä ajoin isänpäiväillallista varten valmistautumaan vetäytynyt vaimo yhtäkkiä kopistelee hätäisenä alas, siirtää ronskisti pöytää sivuun parin metrin verran ja hengästyneenä (nykyään joo aika paljon hengästyttää) vetää vielä ikkunoiden sälekaihtimet ylös. Sitten pöllämystyneelle miehelle kamera käteen, lapset olohuoneen puolelle leikkimään ja poseeraamaan. Taisin varmaan vielä jossain vaiheessa tokaista ne klassiset sanat: "nyt ei ole aikaa hukattavana". Kuvat onneksi onnistuivat ja miehelläkin piti maltti, mutta puolen tunnin päästä oli jo pimeää. Ihana Suomen syksy ja aikaisin pimenevä päivä!

Mekko Me&I / neuletakki Marimekon itse tuunattu neule / sukkahousut H&M Mama / huivi Cubus / kaulakoru &Bros / korvakorut Accessorize / kengät Chinese Laundry