Yhden ajanjakson loppu

Nimittäin sohvapöydättömyyden. Otsikko tosin on ehkä hieman liioiteltu, sillä eihän tuota ajanjaksoa kestänyt kuin vähän päälle vuoden ja helposti olisi varmaan kestänyt pidempäänkin, ellen sitten olisi matonhakureissulla tullut maininneeksi miehelle, että "tuossa olisi kyllä kiva sohvapöytä sitten kun me sellanen joskus hankitaan". Miehen odottamaton vastakommentti oli: "Joo, otetaan se".

No niinhän siinä sitten kävi.

Tuo pyörillä kulkeva ratkaisu on kyllä kokonsa, ulkonäkönsä ja kaikkensa puolesta juuri sopiva meille. Sen voi siirtää seinän vierelle aina, kun sitä ei tarvita ja se on tiellä (siis lähes aina, koska toisen tyttäremme lempiharrastus on juosta täysiä eteisestä ja paiskautua sohvalle). Sitä paitsi pöytä tuolla seinän vierellä jököttäessään piilottaa paljon paremmin lattialla kiemurtelevan johtovyyhdin kuin edeltäjänsä.