Omenavuosi

Mökin historiankirjoissa vuosi 2018 tullaan muistamaan vadelma- ja omenavuotena. Jos valtava vadelmasato saattoi hieman loppupäästä kuivahtaa kokoon kuivuuden vuoksi, niin omenapuut eivät näytä poikkeuksellisesta kesästä kärsineen. Palstan kolmesta omenapuusta jokainen on tuottanut / tuottaa tänä vuonna ennätysmäärän omenaa. Ensimmäinen puu on pian satonsa antanut, keskimmäisen oksat notkuvat punaisina juuri nyt ja kolmannen satokausi on vasta aluillaan.

Meillä on leivottu omenapiirakoita ja -paistoksia, laitettu omenoita smoothien joukkoon ja syöty niitä sellaisenaan. Lisäksi keittelen pari kertaa viikossa mehumaijalla omenamehua seuraavien päivien tarpeiksi. Ystäviä on kutsuttu omenanhakuvierailuille, portinpieleen on laitettu omenoita ohikulkijoille ja mitähän vielä. Lisäksi erinäiset tuulenpuuskat ovat aika ajoin pudotelleet nurmikon punaiseksi, ja huonokuntoisten pudokkaiden vieminen pois palstalta on oma lukunsa. Onneksi mökkialueellamme on järjestetty omenakeräys huonoille omenoille!

Mutta tiedättekö mitä. Tästä kaikesta huolimatta omenat eivät ainakaan vielä pursua korvista ulos. Omenamehu maistuu koko poppoolle, oma yleensä niukkasatoinen suosikkipuukin tarjosi ennätysmäärän makeita omenoitaan, ja omenoiden nuokkiminen puusta poimurilla kuuluu edelleen suosikkimökkipuuhiini. Ehkä kuukauden päästä asia on jo täysin toisin, mutta vielä ainakin oman puutarhan omenat ovat ihana juttu.