Ainakin meidän siirtolapuutarhapalstallamme viljelykauteen mahtuu kaksi merkittävää satokautta, jotka vaativat kaiken huomion muilta puutarhatöiltä. Ensin vadelmat ja sitten noin kuukautta myöhemmin omenat. Palstan omenapuuvanhukset leikattiin toissa talvena, ja viime syksynä omenasato oli tästä syystä oikeastaan olematon. Mutta nyt. Yllättävintä on, että ennen suurin osa omenapuiden tuottamasta sadosta oli rupisia, piskuisia ja muumioituneita. Tänä vuonna tuo entinen enemmistö on selkeä vähemmistö, ja sen sijaan kotiin on kiikutettu lähes virheettömiä yksilöitä, joista osa on peräti kaupan omenoiden kokoluokkaa.
Meillä onneksi kaikki tykkäävät omenoista, joten niitä syödään sellaisenaan, vaikka kaikista mieluiten piirakassa vaniljajäätelön kera. Omppumehukokeilut ovat toistaiseksi tuottaneet varsin vaatimatonta tulosta työmäärään nähden, joten seuraavaksi olisi tarkoitus keitellä hilloa. Ja leipoa lisää omenaisia herkkuja. Ennen kaikkea nauttia sadosta tässä ja nyt, sillä pakastin on täynnä niitä vadelmia.
Lähetä kommentti