Pieni numero

Saavuimme tänään päivällä vauvan kanssa kotiin ostarilta shoppailemasta ja etätyöpäivää viettävä mies huikkasi työhuoneesta appiukon tulevan kohtapuoliin työasioissa käväisemään. "Viitsitkö laittaa kahvin tippumaan". Kahvin keittämisen lisäksi tartuin myös rättiin ja imurin varteen, sillä viikonlopuksi kaavaillut siivoilut kaatuivat tyystin levottomasti nukkuneeseen vauvaan ja väsyneeseen äitiin. Nyt äiti oli kuitenkin jo virkeämpi (ja vauva jatkoi eteisessä päiväuniaan), ja alakerta kuta kuinkin edustuskunnossa puolessa tunnissa. Imurinkin ehdin ahtaa takaisin siivouskaappiin juuri ennen kuin ovikello soi. Samalla tuli myös pohdittua, että miksi siitä siivoamisesta pitää aina tehdä niin suuri numero. Hirveän iso urakka, jolle pitää varata koko päivä. Ja sitten kärsitään pölystä ja sotkusta, koska sellaiselle massiiviselle rupeamalle niin harvoin tuntuu olevan aikaa ja energiaa (varsinkaan tällä hetkellä). Tämä huusholli kaipaisi kyllä sitä valtaisaakin puunausta (taitaa olla nimeltään kevätsiivous), mutta käyttömukavuuteen ja (varsinkin lattialla makoilevan perheen nuorimman jäsenen) viihtyvyyteen vaikuttaa merkittävästi jo puolen tunnin uurastuskin. Koitan pitää mielessä.