Ja mitäs sitten seuraavaksi?

Keräsin eilen kutakuinkin kuusi tuntia vadelmia ja siinä samalla ehtii mietiskellä kaikenlaista. Tein esimerkiksi sellaisen havainnoin, että viime vuosien aikana olen koko ajan odottanut jotain sellaista, jonka on määrä tapahtua monen kuukauden päästä. Ensin oli häät, joita valmisteltiin ja odotettiin vuosi. Sitten ruvettiin odottamaan vauvaa, sitten odotettiin että vauva kasvaa, sitten odotettiin taas vauvaa. Ja tietenkin siinä samassa odotettiin myös kaksi vuotta uutta kotia.

Nyt noista isoista ja pitkään odotetuista elämänmuutoksista on selvitty (kunnialla vissiinkin), eikä tällä hetkellä olekaan sitten mitään odotettavaa. Paitsi lomamatka, päiväkodin alkaminen ja tehtaalta tilattu String-hylly. Mutta nuo kaikki ajoittuvat vain viikkojen päähän. Mitään pitkän tähtäimen odotusta ei ole. Mitään suunnitelmia ei ole tehty kuukautta eteenpäin.

Uutta ja outoa, mutta samalla helpottavaa. Nyt voi keskittyä tähän hetkeen. Nauttia ja olla ajattelematta "sitten kun".

Tämän postauksen kuvitukseksi pääsi mun silmäteräni, tyynykankaiden jämistä tehty viirinauha. Se on näköjään ottanut jäädäkseen olohuoneen koristukseksi. Varsinkin kun verhoista ei ole vielä tietoakaan. Ja sekään ei haittaa.

P.S. Tietenkin sitten aina välillä odotetaan esim. postia (mm. vaatepaketteja) ja lähes joka päivä sitä, että Anssi tulisi töistä kotiin.