Lukupäiväkirja: tammikuu

Uusi arki on tuonut mukanaan paljon ratikka- ja bussimatkustamista yksin (luksusta!). Vaikka joskus matkoilla tulee laukusta kaivettua esiin älypuhelin, niin mieluiten kulutan aikaani lukemalla. Tässä kuussa onnistuin valitsemaan luettavat sen verran nappiin, että kirjaa ei ole malttanut laskea kädestään aina kotonakaan.

Ajattelin nyt kokeilla yhdistää tämän lukuharrastukseni blogiharrastukseen ja ryhtyä pitämään täällä blogissa pientä lukupäiväkirjaa. Tiedossa ei ole mitään kovin syväluotaavia kirja-analyysejä tai juonipaljastuksia, vaan pyrin kuvailemaan lukukokemuksiani muutamalla sanalla.

Fredrik Backmanin En man som heter Ove löytyi Åhlénsin kirjaosaston bestseller-hyllystä jo jokunen vuosi sitten. Kirja selvisi konmarinoinnista ja päätyi luettavaksi jostain syystä vasta nyt. Hauska, mutta samalla myös surullinenkin kirja. Backmanilla on oma veikeä tyylinsä kirjoittaa ja mukaan mahtui myös sellaisia elämää osuvasti kuvaavia lauseita, jotka kolahtivat ainakin tähän osoitteeseen. Tarkoitus olisi saada seuraavaksi käsiin suomenkielinen käännös Mies, joka rakasti järjestystä (kirjasta tehdyn elokuvankin voisi katsoa). Kovasti nimittäin ihan ammatinkin puolesta kiinnostaa, minkälaisia ratkaisuja kääntäjä on tyylin ja kielen suhteen tehnyt.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi taasen oli lohduttomin ja riipaisevin lukemani kirja pitkään aikaan (tai ehkä koskaan). Silti tarina ja teksti veivät mennessään.

Vi tror alltid att det kommer finnas tid kvar att göra saker med andra människor. Tid kvar att säga saker till dem. Och sedan händer något, och så står vi där plötsligt och tänker på ord som "om".

Fredrik Backman: En man som heter Ove