"Sanna on ConMari sepahtanut!! Sunnuntaina on iso päivä ja tapahtuu kummia! Sanna ei malta oottaa.."
Näin kirjoitti Anssi perheelleen koko porukan yhteisessä WhatsApp-ryhmässä eilen. Ja totta tosiaan. Ostin aikaisemmin syksyllä minäkin jostain alennusmyynnistä Konmari-kirjan ja nyt sain aikaiseksi aloittaa sen lukemisen. Tietty allekirjoittaneenkin valtasi saman tien kova karsimis- ja järjestelyhinku. Nyt tuollaisen rupeaman ehtisi hyvin aloitellakin, kun hoitovapaatakin on vielä jokunen kuukausi jäljellä. Kirjaa on luettu ääneen myös aviomiehelle, joka taitaa itsekin jo odotella sunnuntaita (ja tietää nyt, että konmari kirjoitetaan koolla). Silloin nimittäin käydään läpi kaikki tämän huushollin vaatteet.
Ja mitä tuohon ensilumeen tulee, niin otin tuon toissapäiväisen lumipyryn vastaan melko ristiriitaisissa fiiliksissä. Tiistaina kun työntelin rattaita lumessa, joka tarttui renkaisiin kuin liisteri, mietin että vaikka sateista harmautta en kaipaakaan, niin olisin mielelläni nauttinut vielä tovin sellaisista kuivista pakkaspäivistä. Sitten eilen aurinko paistoi ja ohkainen hanki hehkui kirkkaana, eikä se lumi sittenkään ollut yhtään hassumpaa. Kummasti se myös saa mielen heti jo hieman jouluiseksi.
Lähetä kommentti