Ennen ja nyt

Onpa jotenkin jännä olo tänään. Aurinko paistaa ja mieli on vahvasti tässä hetkessä ja tulevassakin, mutta silti samalla myös menneet ovat muistutelleet itsestään. Esikoisen koulukuvioiden selkiydyttyä omat koulumuistot nousivat aika vahvasti pintaan, ja ensimmäiset äidin kyyneleet lapsen koulun alkuun liittyen on nekin nyt vuodatettu.

Lisäksi kuulin juuri, että kaikkien aikojen suosikkibändini Kent lopettaa (mutta tulee jäähyväiskiertueellaan onneksi käymään myös Suomessa). Siinä on yhtye, jonka musiikki on kietoutunut osaksi omaa elämääni ja sen tapahtumia jo melkein kahdenkymmenen vuoden ajan. Ruotsalaisbändiä kuuluu osittain kiittäminen myös ammatinvalinnastani. Ainakin Kentin laulujen sanat antoivat lukioaikoina lisäintoa ruotsin opiskeluun.

Nämä kuvat taas liittyvät vielä yhteen kolmanteen asiaan menneisyydestäni. Olin nuoruudessani nimittäin varsinainen lukutoukka, mutta tämä rakas harrastus on jäänyt aika pahasti ruuhkavuosien kiireiden, ja myönnetään, myös osittain tämän blogiharrastuksen, jalkoihin. Kuitenkin nyt kotiäitinä, kuopuksen vielä nukkuessa pitkiä pätkiä päivällä, on tuotakin harrastusta hyvä mahdollisuus elvyttää. Kirjaston hyllystä tarttui tällä kertaa käteen Humiseva harju. Siinä siis päiväkahviseuralaiseni tänään.