Juhlakorut

Jatketaan vielä tovi juhlateemalla. Lauantaina nimittäin huomasin, että tapaan valita juhla-asujen seuraksi ne tietyt samat korut. Sen lisäksi, että juuri nämä korut ovat lähinnä krääsästä koostuvien koruvarastojeni ainoita ihan oikeasti arvokkaita yksilöitä, ne ovat myös samalla äärettömän rakkaita perintökalleuksia. Hopeisen käsikorun äitini sai rippilahjaksi vuonna 1963 (sen kertoo korun kaiverrus), Kalevala Korun korvakorut ovat niinikään äitini ja tuo helmisormus kuului aikaisemmin jollekulle isotädeistäni. Se pienennettiin sormeeni sopivaksi jo ollessani alle 20-vuotias. Näiden korujen valitseminen osaksi juhla-asua saa mielen juhlavaksi ja lisää kokonaisuuteen sitä jotain, mitä itse juhlatamineilta toivon. Lisäksi ne tuovat tyyliin kerroksellisuutta ja kätkevät sisälleen tarinoita, jotka ovat merkityksellisiä ainakin minulle, niiden kantajalle.