Siskokset ja...

Eilen oli siis se hartaasti ja jännityksellä odotettu rakenneultra, jonka aikana kuulimme vauvan voivan hyvin ja olevan kunnossa, ja saimme lisäksi myös tietää, että tämä pastellinen parivaljakko saa ensi vuonna seurakseen pikkuveljen.

Toisin sanoen siis minä olin tyttöaavistuksineni väärässä ja kaikki muut oikeassa. Poikahan se siellä potkiskelee <3 Hurjaa, ihanaa ja jotenkin uudenlaista. Ja samalla tämä raskaus ja vatsassa kasvava vauva muuttuivat vielä entistäkin konkreettisemmiksi.

Täytyy kyllä tähän vielä todeta, että jos vertaa tätä raskautta tähän asti tyttöjen odotusaikoihin, niin eipä oikeastaan mikään ole mennyt kovin eri lailla. Alkuraskauden pahoinvointi oli parin viikon ajan ehkä vielä karseampaa kuin edellisillä kerroilla, mutta toisaalta niin oli raskauksien välinen ero aikaisemminkin. Kuopusta odottaessa pahoinvointi oli ehkä tuplasti sen, mitä esikoisen kohdalla. Toinen seikka, minkä perusteella vauvan sukupuolta kovasti spekuloidaan, ovat sydänäänet, eikä niistäkään tällä kertaa voinut mitään päätellä. Samalla tahdilla se sydän on kaikilla kolmella jyskyttänyt.

Nyt jäädäänkin sitten odottelemaan, että millainen tyyppi sieltä lopulta tähän maailmaan putkahtaa.




6 kommenttia

  1. Tipuin ultrassa lattialle polvilleni tuulettaa kädet nyrkeissä ilmaan ylöspäin itku lentäen suu ilosta riemussa- hän on poika! Kiitos.

    Anssi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pienessä ultrahuoneessa oli suuren urheilujuhlan tuntua... :-)

      Poista
  2. Ihana uutinen, onnea odotukseen! <3

    VastaaPoista
  3. Ihan höpsö iskä:! ) Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo, niin on. Höpsö ja hellyttävä. Kiitos Riikka <3

      Poista