Havahtuminen

Tänä kesänä olen useampaan otteeseen pohdiskellut erästä remonttia, jonka aika koittaa varmasti jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Nimittäin meidän siirtolapuutarhamökkimme kunnostaminen. Nimenomaan kunnostaminen, koska vanha mökki sopii tunnelmaltaan niin hyvin ympäristöönsä ja mökin kunnonkin pitäisi olla sellainen, että pelkkä remontti riittää.

Tyypillisesti olen aloittanut asian hautomisen siitä naisellisesta näkökulmasta. Sisustamisesta. Leikkinyt ajatuksella, että mitä sinne sisälle sitten laitetaan: maalaisromantiikkaa, kirppistyyliä, väri-iloittelua? Mikään ei ole sitten kuitenkaan tuntunut juuri siltä oikealta, kunnes nyt messujen jälkimainingeissa sen keksin. Ratkaisu on sananmukaisesti ollut silmieni edessä, koska sopivia elementtejä löytyy mökistä jo valmiina.

Suunnitelmissa siis valkoista, ajan patinoimaa (kellertävää) puuta, ajattomia huonekaluja ja pelkistettyä ilmettä. Ulkoa löytyy sitten sitä vastakohtaa: väriä ja runsautta.

Toinen havahtuminen koskee siirtolapuutarhamökkeilyä sinänsä. Kesä kesältä sitä huomaa kaiken työmäärän alta myös sen oman mökin ihanuuden: suoraan pensaista, puusta ja penkistä nappaistun välipalan, mieltä rauhoittavan puuhastelun ja puutarhatyöt, kuumat iltapäivät omenapuun viileässä varjossa ja mikä tärkeintä: lasten ilon ja onnen.

Pictures from our summer cottage (and some ideas for the interior). This is a garden (almost) in the middle of the city.  I am starting to love it more and more each year.