Pientä ja pinnallista

Kyllä sitä kotiäidillä on joskus pienet ilot ja pinnalliset murheet.




Päivää piristää kummasti, kun sille kotiin jäävälle lapsukaiselleen laittaa jotain kivaa ja värikästä päälle. Jos mahdollista, taapero on siten vielä suloisempi. Mutta jo valmiiksi murehduttaa, että tuokin iki-ihana raitamekko jää kohta pieneksi (ja tuo vielä ihkumpi sen sisällä kasvaa isoksi). Jos sitä osaisi jo kaupassa tietää, mistä vaatteesta tulee se ehdoton suosikki, niin sitä varmasti ostaisi kaikissa koissa. Murrosikään asti.



P.S. Tässä siis tyttären päivän asu. Jos joku ei vielä ole tietoinen, niin äidin päivän asuja ja muuta pinnallista (mutta välillä ainakin itselle niin piristävää) höpinää voi käydä lueskelemassa täällä.

Today's outfit by the 1,5-year-old.

4 kommenttia

  1. Se mikä tuottaa iloa ei voi olla pinnallista;) Mullakin on muutama vaate pojilla mitä kadun, etten ostanut niitä kokoon 140 asti, jonka jälkeen lapsilla valitettavasti alkaa olla jo oma tyyli, ettei äitin valitsemat käy edes palopuheita pitämällä;D

    T. äiti joka pakko puki yhden tyttäristään vaaleanpunaisiin 5.luokkaan asti ja nyt tyttö 19 yhä vihaa sitä väriä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Joo, siis meillä tuo kolmevuotias ei enää suostu laittamaan päälle, mitä äiti ehdottaa, edes niitä palopuheita pitämällä, maanittelemalla tai uhkailemalla...:-D

      Poista
  2. Pienet ilot on helpoiten saatavilla ja sehän on hyvä vaan, että murheet jää pinnallisuuteen.

    Anssi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Se, että ilot on pienet ja murheet pinnallisia kertoo siitä, että kaikki on ihan hyvin.

      Poista